Mikä saamelainen, mikä feikkipuku?

Olen tämän viikon seurannut jälleen yhtä ”feikkisaamenpuku”-keskustelua, jonka kimmokkeena toimi SDP:n kansanedustajan, Satu Taavitsaisen, itsestään julkaisema kuva Enontekiön saamenpukua jäljittelevässä asussa. En mene tähän tapaukseen tässä kirjoituksessani sen tarkemmin, vaan kerron tämän keskustelun lomassa ilmenneitä ajatuksiani siitä mitä olen kuullut ja nähnyt tällä viikolla. Taavitsaisen tapaukseen liittyvästä keskustelusta voit lukea esimerkiksi täältä tai täältä, ja englanniksi täältä. Yleisemmin ”feikkipuku-asiaan” voi tutustua esimerkiksi täällä ja täällä ja täällä sekä täällä. Ja suosittelenkin lämpimästi tutustumaan näihin linkkeihin.

Aiemmin en ole osallistunut sosiaalisessa mediassa julkisesti keskusteluihin saamelaisasioista, olen kyllä jakanut omalla Facebook-seinälläni tai Twitterissä joitain linkkejä mutta hyvin harvoin sielläkään olen kommentoinut mitään ”omaa”. Tämä johtuu siitä, että minua pelottaa. Pelottaa osallistua keskusteluun sen takia kun koskaan ei tiedä millainen vastaanotto saamelaisen esittämillä kommenteilla ja ajatuksilla on. On ihan arkipäiväistä, että sosiaalisessa mediassa saamelaisia ja saamelaisten esittämiä ajatuksia ja argumentteja vähätellään, pilkataan ja solvataan tai ne sivuutetaan kokonaan. Myös ihan suoranaista rasismia näkee. Tämän takia minulla ei ole ollut rohkeutta lähteä keskusteluihin mukaan, enkä ole ainut saamelainen tässä veneessä vaikka toki keskuudestamme löytyy myös esimerkillisen rohkeita julkisesti keskustelevia ihmisiä (joille olen suunnattoman kiitollinen!). Tässä reilun viikon sisällä olen kuitenkin ottanut jonkin verran osaa keskusteluun, koska koen tärkeäksi, että mahdollisimman moni saamelainen osallistuu silloin kun saamelaisia koskevista asioista keskustellaan.

Mutta vaikeaa se on. Tästä vaikeudesta ja pelosta kertoo myös se, että olen tähän blogiini kirjoittanut aloituksen saamelaisteemalle jo yli vuosi sitten, pian blogin aloittamisen jälkeen, enkä ole sen jälkeen teemaan kirjoittanut kuin kaksi tekstiä, toinen niistä kertoi saamelaisten kansallispäivästä ja toinen omasta reissustani kotiseudulleni. Molemmat näistä teksteistä ovat aika yleisluontoisia ja ”turvallisia” enkä ole tuonut niissä mitään kovin ihmeellistä esille. Lisäksi tunnistan, että vaikeuteeni kommentoida saamelaisasioita liittyy omat ajoittaiset epävarmuuteni identiteetistäni sekä jonkinlainen pelko siitä, että sanon jotain mikä ei ole ”soveliasta” saamelaisyhteisön silmissä (tämä viimeinen on mielestäni aika järjetön pelko, sillä en oikeasti koe, että saamelaisyhteisö millään lailla yrittäisi tai edes haluaisi rajoittaa jäsentensä sanomisia, tämäkin pelko varmasti liittyy omiin epävarmuuksiini).

Tähän tekstiin haluan nyt tosiaan koota niitä asioita, joihin olen tässä viikon aikana törmännyt ja niitä ajatuksia, mitä itselleni on herännyt. Pyydän huomioimaan, että tämä on oma näkemykseni asioista sen tieto-taidon pohjalta mikä minulla on, enkä missään nimessä halua puhua kaikkien saamelaisten suulla vaikka uskonkin, että monesta esittämästäni asiasta vallitseekin jonkinlainen konsensus saamelaisten keskuudessa. Toivon, että jos joku saamelainen haluaa täydentää tekstiäni tai esittää eriävän näkemyksen tai jos jossain kohti tietoni on täysin väärä, hän käyttää mahdollisuutta kommentointiin.

Seuraavaksi siis kootusti ajatuksiani tältä viikolta.

Saamelaisuus ei ole ”verenperimää” eikä sitä voi geeneistä tai millään mittauksilla todentaa. Taavitsainenhan virheellisesti ja hyvin kyseenalaisesti totesi Twitterissä, että ”saamelaisuus voidaan todeta varmasti vain geeneistä”. Ei, ei voida. Kuten jossain keskustelussa tuotiin esille, ei ole mitään sellaista geeniä, joka löytyisi saamelaiselta mutta ei keneltäkään muulta. Saamelaisuuteen kasvetaan ja siksi esimerkiksi adoptiolapset kasvaessaan kulttuuriin ovat todellakin saamelaisia vaikkahan olisivat mistä päin maailmaa, millaisin geenein ja ulkonäöin tahansa, tästä ei ole epäilystäkään. Saamelainen ei ole yhtä kuin valkoinen ihonväri, tai mikään muukaan ihonväri tai ulkoinen ominaisuus. Saamelaisuuteen kuuluu vahvasti sekä itseidentifikaatio mutta myös ryhmäidentifikaatio.

Vaikka itse koen olevani sekä suomalainen että saamelainen niin kaikki Suomen saamelaiset eivät identifioidu suomalaiseksi, he ovat saamelaisia. Kaikki valkoihoiset saamelaiset eivät identifioidu edes valkoisiksi (opin tämän vasta tällä viikolla enkä tätä osaa selittää tarkemmin, koska itse en ole harjaantunut aiemmin ajattelemaan valkoisuutta muuna kuin ihonvärinä). Suomen passi ei siis automaattisesti tarkoita, että ihminen identifioituu suomalaiseksi. Pointtina siis se, että kenenkään meistä ei pidä olettaa mitään toisen identiteetistä, koskaan.

Saamelaiset ovat kansa, joka on keinotekoisesti kansallisvaltiorajojen vedon myötä jakautunut neljän valtion alueelle. Saamelaisten erilaiset kulttuuripiirit ylittävät nämä kansallisvaltioiden rajat ja siten esimerkiksi Tenon kulttuuripiiriin kuuluvat saamelaiset (kuten minä) ovat niitä samoja saamelaisia olivat kummalla puolella Suomen ja Norjan rajaa tahansa. Ja itse koen, että saamelainen on sama saamelainen ihan noin laajemminkin käsitettynä, koko kansa yhdessä, enkä erottele, että esimerkiksi kolttasaamelainen tai inarinsaamelainen olisi jotenkin ”erillinen” minusta vaikka mm. eri kieli ja vähän erinäköinen pukukin on.

Sitten siihen ”feikkipukugateen”. Saamenpuku on elävää kulttuuria, saamelaisille tärkeä symboli ja kulttuurin monumentti, ja monille niin sanotusti ”toinen iho”. Saamenpuvusta on saamelaiselle luettavissa paljon sellaisia asioita, joita ei-saamelainen ei huomaa; puvusta voi nähdä mm. siviilisäädyn sekä sen alueen, suvun ja perheen mihin puvun kantaja kuuluu. Suomessa saamenpukuja on viisi eri mallia: Utsjoen puku, inarinsaamelainen puku, Vuotson puku, kolttasaamelainen puku ja Enontekiön puku. Feikkipuku yleensä jäljittelee juuri Enontekiön pukua koska se on ”näyttävin”. Se puku, mitä kukin saamelainen käyttää määrittyy sen mukaan, minkä alueen saamelaisia on.

Itse pukua ei voi ostaa mistään kaupasta vaan se tehdään aina mittojen mukaan kantajalleen, usein sukulaisen toimesta. Puvun osia, kuten huiveja, lakkeja ja kenkiä kyllä myydään joissain paikoissa valmiina eikä niiden ostajilta kysellä identiteeteistä, kansallisuuksista tai syntyperästä, niitä voi ostaa kuka tahansa. On kuitenkin hyvä huomata, että jos pukee päälleen jonkin puvun osan, niin saamelaisen oletus on, että toinen on saamelainen. Koruissa ei ole niin tarkkaa ja on ok käyttää niitä vaikka ei olisikaan saamelainen (poislukien ehkä risku eli se koru, jonka saamelaisnainen pukee huivin kanssa, ja jota voi saamelainen käyttää kyllä muutenkin sekä miesten vastaava). Jos ostat jotain saamelaiskäsityötä niin varmistathan, että sillä on Sámi Duodji -merkki, sillä vain se takaa aidon saamelaiskäsityön (merkin voi nähdä esim. Duodji Shopin verkkokaupan sivuilla).

Puku on aito silloin kun sen on saamelainen tehnyt (tai joissain tapauksissa saamelaiseen yhteisöön hyväksytty ja saamelaiset käsityötaidot opetellut, esim. suomalainen puoliso), sen kantaja on saamelainen (tai joissain tapauksissa, saamelaiseen yhteisöön hyväksytty) ja se on saamelaisen tapaoikeuden mukaan puettu. Esimerkiksi, näytti siltä, että Taavitsainen oli kuvassaan huivin solminut solmulla, saamelainen kiinnittää pukuun kuuluvan huivin aina riskulla. Myöskään naisten ja miesten asusteita ja pukuja ei sotketa keskenään, nainen ei käytä miehen asuun kuuluvia osia eikä mies naisen asuun kuuluvia osia (sitä en valitettavasti osaa sanoa, miten sellaisen saamelaisen tulisi pukeutua, joka ei koe olevansa mies eikä nainen ja tämä on varmasti aihe, josta pitäisi enemmän keskustella).

Saamelaiset eivät vaadi, että puvun käyttö kielletään muilta kuin saamelaisilta lain keinoin, vaan että kulttuuria kunnioitetaan. Tällä hetkellä sekä menneisyydessä saamelaisille tärkeitä kulttuurisia symboleita, kuten pukua, on käytetty ja käytetään räikeästi hyväksi esimerkiksi matkailubisneksessä ja viihteessä mm. näiden jäljitelmäpukujen muodossa. Saamelaisuus tuodaan esiin silloin kun sen avulla yritetään saavuttaa jotain hyötyä, esimerkiksi nostaa omaa imagoa tai edistää bisnestään tai Suomi-kuvaa. Ja muuten saamelaisia ei sitten tässä yhteiskunnassa juuri näy, heistä ei tiedetä paljoa eikä suurempaa kiinnostustakaan tunnu löytyvän. Saamelaisista ja saamelaisuudesta kelpaa yhteiskunnalle vain osa ja tuntuu, että saamelaisten oma panos itseään koskeviin asioihin ei ole kovin tervetullutta. Ja tähän liittyy myös poliittiset kiemurat.

Muun muassa näiden seikkojen takia jotkut (monet?) saamelaiset kokenevat, että ”feikkipuvusta” on tärkeää keskustella. Se, että näitä jäljitelmäpukuun sonnustautuneita ihmisiä pulpahtelee vähän väliä pintaan, turhauttaa monia saamelaisia, sillä luulisi, että on jo ihan yleistä tietoa, että kulttuuria loukkaa jäljitelmäpuvut ja se konteksti, missä niitä usein käytetään. Turhauttaa se, että muista asioista ei päästä puhumaan koska tähän ”feikkipukuasiaan” on palattava yhä uudelleen. Ja eniten turhauttaa se, että saamelaisen kokemusta ja näkemystä asiasta ei vain suostuta kuuntelemaan ja uskomaan. On myös huomattava, että saamelaisten kritiikki jäljitelmäpuvuista ei ole henkilökohtainen hyökkäys ketään vastaan eikä kukaan ihminen ole ”feikki”, vaan se liittyy aina laajempaan kontekstiin.

Kyse ei siis ole ”vain” puvusta tai vaatteesta vaan siihen liittyy saamelaisten identiteetti, historian kumina, se miten saamelaisia on kohdeltu valtioiden ja valtaväestön taholta, sekä se mitä tapahtuu tänä päivänä. Saamelaiskäräjät ovat luoneet ohjeistuksen saamelaisuuden ja saamelaiskulttuurin esittämisen periaatteista ja se löytyy täältä.

Lähde: Suohpanterror (http://suohpanterror.com/?page_id=558) Tosin tässä kohtaa on sanottava, että vähän harmittaa, että kuvassa on juuri Tanja Poutiainen, sillä hän muistaakseni esitti pahoittelunsa tapauksen jälkeen.

Sitten vielä erääseen kummallisuuteen, johon olen törmännyt aiemmin ja myös nyt tällä viikolla. Karjalaisten tai muiden Suomessa elävien vähemmistöjen ahdinko ei ole saamelaisten syytä. Olen kuullut saamelaisten syyttelyä siitä, että saamelaisilla on mm. alkuperäiskansan status, Saamelaiskäräjät ja esim. Yle Sápmi. On syytetty siitä, että saamelaiset ”vouhkaavat” vain puvusta vaikka esimerkiksi karjalaisten kohtelu ja tilanne on ”vielä huonompi”.

Saamelaiset ovat taistelulla asemansa saavuttaneet ja mm. pukukeskustelun kautta jatkavat taisteluaan oikeuksiensa ja olemassaolonsa puolesta. Ulkopuolinen ei voi määrittää sitä, mitkä asiat ovat tärkeitä saamelaisten näkökulmasta ja mistä saa tai ei saa puhua, koska ”on suurempiakin ongelmia”. Vastakkainasettelu ei ole reilua eikä sillä saavuteta mitään. Itse symppaan kovasti muita vähemmistöjä ja mielestäni vähemmistöjen kannattaa tukea toinen toisiaan (ja uskon, että tämän ajatuksen jakaa moni muukin saamelainen). En saamelaisena kuitenkaan ota vastuuta siitä, mitä valtaväestön tai valtion toimesta muille vähemmistöille on tehty/tehdään enkä hyväksy sitä, että saamelaisia ja saamelaisten kokemusta vähätellään sen takia mikä muiden vähemmistöjen tilanne on. Ihmisenä, Suomen kansalaisena, olen kuitenkin vastuussa siitä, että pyrin omalla toiminnallani siihen, että muidenkin vähemmistöjen tilanne paranee ja että heitä kohdellaan tässä yhteiskunnassa samanarvoisesti ja autetaan kehittämään ja ylläpitämään omaa kulttuuriaan.

Ja ihan lopuksi, vaikka saamelaisyhteisö on tiivis niin kaikki saamelaiset ovat kuitenkin myös yksilöitä, joten on suotavaa, ettei tehdä kaikista saamelaisista oletuksia sen pohjalta mitä joku toinen saamelainen sanoo tai mikä on kulttuurinen ”normi”. Itse esimerkiksi olen vegaani saamelainen ja siten jotkin ajatukseni voivat poiketa hyvinkin paljon joistain toisista saamelaisista (en kuitenkaan väitä olevani ”täydellinen” vegaani sillä esimerkiksi pukuni ja pukuni osat ovat perinteisiä ja joihinkin niihin sisältyy eläimistä otettuja osia, nahkaa ja villaa, koska en osaa ratkaista tätä ristiriitaa perinteisen puvunvalmistuksen ja vegaaniuden välillä).

Saamelaisista ja saamelaisten historiasta löytyy paljon kirjoja ja nettilähteitä, joten saamelaisasioihin tutustuminen ei-saamelaisellekin on suhteellisen helppoa jos sen haluaa tehdä. Aloittaa voi vaikka linkki- ja kirjavinkkilistastani, joka löytyy jo aiemmin mainitsemani saamelaisteeman aloitustekstin lopusta.

***

Asiallinen kommentointi on Hurinapajassa aina tervetullutta, sen sijaan kaikenlainen möyhkääminen ei. Hurinapaja julistautuukin möyhkäämisvapaaksi alueeksi. Lue lisää kommentoinnin säännöistä.

Mainokset

13 kommenttia artikkeliin ”Mikä saamelainen, mikä feikkipuku?

  1. Kiitos kovasti. Puit sanoiksi kaiken sen mitä itse olen ajatellut näistä pukukohuista. On lohdullista löytää toinen saamelainen joka ajattelee lähes samoin kuin itse ❤

    Liked by 1 henkilö

  2. Paluuviite: Defining white Finnish privilege #34: Building a political career on privilege and nativist nationalism /

  3. Todella hyvä ja valaiseva kirjoitus! En itse ollut oikein ymmärtänyt, mikä puvun feikkikäytössä varsinaisesti loukkaa, mutta nyt alan ymmärtää.

    Tykkää

    • Kiitos! Tämä ei todellakaan ollut mikään tyhjentävä selitys asialle mutta ihanaa, että se on tuonut sinulle uusia näkökulmia, siitä olen kiitollinen!

      Tykkää

  4. Olen käsittänyt, että suhde maahan on keskeisin tekijä, kun määritellään alkuperäiskansaan kuuluvia ihmisiä.
    Esimerkkisi adoption kautta tapahtuvasta saamelaistumisesta ja sitä myöden alkuperäiskansaan kuuluvaksi, on vähintäänkin hämmentävä, koska suhde maahan syntyy monisukupolvisesta ja ylimuistoisesta ketjusta ei-vanhempiasi, ja joiden elämän ainoa tarkoitus on ollut sinun olemassaolosi.

    Tykkää

    • Oikein hyvä huomio tämä ”suhde maahan”! Tämä kirjoituksenihan ei ollut mitenkään tyhjentävä selitys saamelaisista ja saamelaisuudesta vaan pohjautui siihen mitä tällä viikolla olen keskusteluissa nähnyt ja kuullut ja mitä ajatuksia ne ovat minussa herättäneet. Mutta kyllä, yhteys maahan on todellakin tärkeä tekijä.

      Yhteys maahan ja luontoon syntyy mm. niiden tarinoiden kautta, joita vanhemmat, suku ja koko kansa kertovat lapsilleen. Tieto ja tunne kulkee monien, monien sukupolvien läpi. Kuten sanoin, ihminen kasvaa kulttuuriin ja elää sitä. Hänen mukanaan kulkee edellisten sukupolvien tieto, taito ja tavat, hän arvostaa ja kunnioittaa niitä, omaksuu ne parhaansa mukaan ja tekee myös parhaansa siirtääkseen niitä seuraaville sukupolville. Myös kieli, se mitä ja miten puhutaan, luo yhteyttä maahan ja luontoon sekä esimerkiksi perinteiset käsityöt. En näe tässä ristiriitaa adoptiolasten suhteen, sillä kun lapsi adoptoidaan perheeseen niin hänestä tulee osa sitä perhettä ja sukua, osa sitä kulttuuria ja kulttuurin jatkumoa, siinä missä biologisista lapsistakin.

      Toivottavasti tästä oli vähän apua pohdintoihisi!

      Liked by 1 henkilö

  5. Hei, kiitos kirjoituksestasi. Olen eri mieltä lähinnä siitä, että saamelaisasioihin tutustuminen olisi ulkopuoliselle helppoa. En itse ole saamelainen, enkä edes pohjoisesta kotoisin. Olen aina tuntenut ymmärrystä, sympatiaa, eräänlaista epämääräistä yhteenkuuluvuuden tunnetta ja ollut kiinnostunut saamelaisten/alkuperäiskansojen kohtelusta ja asemasta ja yrittänyt omalta osaltani olla tukena. Yritin esim. ymmärtää ILO 169-sopimuksen ratifioinnin merkitystä saamelaisille, mutta sen keskustelun seuraaminen sekoitti minut lopullisesti. Saamelaiset vaikuttivat riitelevän siitä myös keskenään ja jakaantuneen kahtia, toisten mielestä sopimus olisi hyväksi, toisten mielestä päinvastoin. Feikkipukukeskustelu on nostanut esiin minulle aivan uusia näkökulmia ja nyt olen todella epävarma. En tiedä kuinka suhtautua asioihin, mutta haluaisin toimia oikein, sillä en todellakaan halua halventaa saamelaisten kulttuuria, enkä loukata ketään. Nunnunka-hahmot ovat todella irvikuvamaisia ja moiset on helppo nähdä vastenmielisinä ja halventavina. Mutta esineet ja asusteet? Olen esimerkiksi saanut lapsena isovanhemmiltani saamenpukuiset nuket, enkä nyt tiedä, onko niiden symbolinen arvo loukkaava tai halventava? Vanhemmiltani sain 20 vuotta sitten lahjaksi myös neljän tuulen lakin, jonka toki tiedän miesten päähineeksi, mutta ymmärtämättömyyttäni käytin sitä vuosia ”vain” talvihattuna. Nyt tiedän paremmin, enkä enää koskaan sitä päähäni laita ja olen pahoillani aiemmasta. Sitten on tämä risku. Minulla on vuosia ollut myös risku (muiden Lapinkorujen lisäksi). Tilasin sen aikoinaan Inarilaiselta käsityöntekijältä. Mukana ei tullut mitään ohjetta, että sitä ei ole suotavaa käyttää koruna, jos ei ole saamelainen. Käytin sitä siis talvitakkini rintamuksessa ja se herätti usein ihmisten huomion. Kerroin aina, että kyseessä on saamelaisten perinnekoru risku, joka kuvastaa pohjoisen yöttömän yön aurinkoa. Monelle asia oli aivan uusi ja minusta tuntui, että koru lisäsi myönteisessä mielessä kiinnostusta saamelaisuutta kohtaan. Mutta nyt olen kauhuissani…..olenko toiminut tässäkin väärin. Lähetin tästä noin vuosi sitten pitkän fb-viestin Suohpanterror-ryhmälle. Sain lyhyen vastauksen, että ”Riskun käyttö ei loukkaa meitä.” Kirjoitat, että vaikka ei olisi saamelainen, koruja on ok käyttää, poislukien risku. Olen todella hämmentynyt. Tuntuu melkein turvallisimmalta vältellä koko aihetta 😦

    Tykkää

    • Olen pahoillani, että olet hämmentynyt ja voin ymmärtääkin sen. Saamelaisyhteisö on monimuotoinen ja moniääninen ja kuten tekstissänikin mainitsin, me saamelaiset olemme kaikki yksilöitä ja siten meillä on pakostikin erilaisiakin mielipiteitä asioista. Joten keskustelua käydään saamelaistenkin välillä asioista, ja niin pitää ollakin, vain siten ihmiset tulevat kuulluksi ja kulttuuri pääsee eteenpäin.

      On mukava kuulla, että arvostat saamelaista kulttuuria ja olet myös korjannut omaa tapaasi toimia kun olet kuunnellut saamelaisia ja halunnut kunnioittaa sitä mitä he sanovat, joten kiitos siitä!

      Risku, niin kuin muutkin korut ja jotkin puvun asusteet, ovat kaikkien ostettavissa ja ostajalta ei tosiaan kysellä identiteettien ja etnisyyksien perään. Itse toivoisin tällä hetkellä, tunteisiini perustuen, että riskua ei käytettäisi jos on ei-saamelainen mutta sinähän olet saanut aivan vastakkaisenkin mielipiteen, eikä siinä ole mielestäni mitään väärää. Toivomuksestani huolimatta, minulla ei ole yksinoikeutta riskuun ja se, kuka sitä käyttää ei ole minulle mikään kynnyskysymys. Riskun käyttäminen ei ole loukkaavaa kuten puvun käyttäminen. Ja sinähän myös arvostat sen symbolista merkitystä ja osaat kertoa siitä muille! Joten älä hätäile, käytä riskuasi jos se tuo sinulle iloa!

      Toivon, että jaksat pysyä mukana keskusteluissa saamelaisasioista ja saamelaisuudesta vaikka se tuntuisikin välillä työläältä. Ja toivon, että et hämmennykseltäsi pelkää liikaa osallistua, tutustua ja puhua näistä asioista. Ja se, että asenteesi on myönteinen ja olet aidosti kiinnostunut ymmärtämään saamelaisia ja saamelaisuutta tekee sinusta minun silmissäni jo lähes sankarin! Me kaikki teemme (ja saamme tehdä!) virheitä ja kompastelemme mutta meidän täytyy silti yrittää aina vain eteenpäin ja oppia niistä kompasteluistamme.

      Kiitos kun kommentoit!

      Tykkää

  6. Kiitos sallivasta vastauksestasi. Kärjistyneet mielipiteet aiheuttavat varmaan monelle arkuutta osallistua näihin keskusteluihin puolin jos toisin. Tämä oli minulle myönteinen kokemus keskustelusta, se on siis mahdollista 🙂 Olen saanut paljon ajateltavaa. Ja aina oppii uutta.

    Tykkää

    • Kiva kommentti, Pia! Keskustelun on tosiaan hyvä olla ymmärtäväistä puolin ja toisin. Tuohon risku-asiaan vielä sen verran, että luulen tunteeni asiaa kohtaan olevan osa jonkinlaista, välillä varmasti irrationaalisiakin muotoja saavaa vastareaktiota, joka tässä on viimeistään viime viikolla voimistunut. Se sellainen halu kieltää kaikki ja kaikilta koska ei vain jaksaisi tätä jäljitelmäpuku-asiaa enää, sitä toivoisi, että asiat olisivat jo edenneet siitä. Se ei ole millään lailla hedelmällistä tai rakentavaa eikä loogisen minäni mielipide.

      Tykkää

  7. Kiitos sinulle.
    Minulla on asia jota en ole tohtinut kysyä. Olen äitini puolelta suomalainen, mutta isäni suku on Lapin sukua. Juuret ovat kuitenkin poikki. Ei ole kieltä, ei ole pukua, muuta kuin vanhoissa kuvissa ja sekin miesten. Ei ole yhteyttä, ryhmäidentifikaatiosta puhumattakaan.
    Kielen menetti jo mummoni, kun Ouniksen terroria paennut isänsä ei sitä hänelle opettanut. Mummolla oli poroja Lapin sotaan asti, mutta sitten ei enää, elämä erämaassa hukkui sotaan kun sulhanenkin kuoli.
    Pappani oli yhtä lailla menettänyt kielen ja kosketuksen kulttuuriin. Se oli niin traumaattista ettei ikänään puhunut siitä eikä kertonut juuristaan. En tiedä sukuani sieltä.
    Isäni on aina kulkenut kalassa, niin pienestä kuin muistaa. Perheellämme ei ole muuta jäljellä kuin yhteys luontoon ja käsitöiden teko. En ikinä uskaltaisi väittää itseäni saamelaiseksi, vaikka tiedän että juuria on, mutta yhteyttä ei.
    Tässä tuli pitkä selostus kysymykselle. Olen kova tekemään käsitöitä – mummoni opetti kun olin ihan pieni. Haluaisin tehdä itselleni Enontekiön lapaset. Voinko tehdä sellaiset? En tunne niiden käytön etikettiä, enkä tiedä mikä on joskus ollut sukuni malli.

    Tykkää

    • Lämpimät kiitokset, että sain kuulla sukusi tarinaa! Kannustan sinua vaalimaan juuriasi ja tuntemaan niistä ylpeyttä, sukusi aiemmat sukupolvet ovat kokeneet kovia, kuten kertomuksestasi kävi ilmi ja kaikki kunnia ja lämpö heille ja sinulle.

      Mitä niihin lapasiin tulee niin totean ensiksi, että en ole minkäänlainen auktoriteetti asiassa mutta voin kertoa oman mielipiteeni. Jos haluat lapaset itsellesi tehdä, niin tee ne ja käytä käsityöläisen ylpeydellä. Jos joku niistä kysyy niin voit yrittää avata niiden taustaa ja kenties tuoda saamelaisnäkökulman esille. Lapasten teko henkilökohtaiseen käyttöön ei mielestäni ole loukkaus. Mutta on mahdollista, että joku toinen saamelainen voi asiasta olla eri mieltä. Tämä on nyt minun tämän hetkinen mielipiteeni tähän asiaan, se tietysti saattaa muuttua jos joskus kuulen asiaan sellaisen näkökulman, jota en ole tullut ajatelleeksi vielä. Mutta joka tapauksessa, mielestäni et saa suurta vahinkoa aikaiseksi jos lapaset itsellesi teet.

      Tykkää

Kommentointi on suljettu.