Keskustelukulttuuri vinossa

Suomessa on herätty siihen, että keskustelukulttuurissamme on jotain vinossa. Etenkin sosiaalisessa mediassa haukutaan ja uhkaillaan erilailla ajattelevia tai erilaiseksi miellettyjä ihmisiä, möyhkätään oikein kunnolla. Möyhkääminen on siirtynyt osittain myös ”oikeaan” elämään ja mikä pahinta, väkivaltaiset sanat ovat joissain tapauksissa muuttuneet teoiksi.

Möyhkääminen.jpgOlen sitä ihmistyyppiä, jota kiinnostaa suunnattomasti se, mitä toisilla on sanottavana. Minusta on mielenkiintoista lukea ja kuulla perusteltuja mielipiteitä ja saada itsekin uusia näkökulmia asioihin. Tämä on kuitenkin nykyään lähes mahdotonta. Möyhkääjät, joiden ainoat motivaattorit tuntuvat olevan viha ja pelko, ovat vallanneet keskustelupalstat. Aitoa keskustelua, jossa esitetään mielipiteitä asiallisesti tai faktoihin perustuen ja joista voi oppia jotain, ei enää näe (onko sitä varsinkaan nettimaailmassa koskaan todellisuudessa ollutkaan?).

Minua nykyinen keskustelukulttuuri ivaamisineen, vähättelyineen, toisten tallomisineen ja pahan toivotuksineen ahdistaa ja pelottaa. Ahdistaa se, että keskustelu on mennyt niin poteroituneeksi ja vihaiseksi. Pelottaa se, että miten yhteiskuntamme käy jos viha ja pelko saavat hallita.

Minua kuvottaa termit kuten ”suvakki”, ”isäm maan puolustajat”, ”maahantunkeutuja”, ”viherpiiperö” ”kukkahattutäti” ja ”mielensäpahoittaja”. Tai että joku halutaan viedä ”saunan taakse” tai että jollekin toivotaan mitä erilaisempaa pahaa. Minua inhottaa se, että edellämainittujen termien ainoa tavoite on vähätellä, haukkua, nolata ja lietsoa vihaa ja vastakkainasettelua sekä viljellä ympärille pahaa. Mihinkään hyvään tällaisella huutelulla ei päästä eikä varmasti edes pyritä.

Halventavien termien käyttäminen ja uhkaava sävy on vallankäyttöä, se on yritys osoittaa toiselle osapuolelle hänen ”paikkansa”, yritys häpäistä ja nolata. Vähättelemällä toista osapuolta hänen koko sanomansa ja olemassaolonsa yritetään häivyttää pois ja kieltää.

Toisten halventamista harrastetaan nähdäkseni kaikkialla, harmikseni joskus – jos ei usein – myös niillä foorumeilla, jotka katson kuuluvan maltilliseen enemmistöön, enemmistöön, joka kannattaa mm. tasa-arvoa, ihmisoikeuksia, moniäänisyyttä sekä kunnioittavaa keskustelukulttuuria (joku käyttäisi sanaa ”suvaitsevaisto”). Henkilökohtaisesti minua jurppii juuri eniten se, että myös he (erityisesti eräät suositut bloggaajat), joiden agenda sinällään on erinomainen, oikeudenmukainen ja vastaa omaa maailmankatsomustani, sortuvat ”vastapuolen” halventamiseen leimaamalla ihmisiä mm. ”reppanoiksi”, ”vähä-älyisiksi” ja ”psykopaateiksi” ja muutenkin käyttävät välillä kieltä, joka on omiaan luomaan kiihkomielisyyttä ja toiseutta. Suomen kielestä on ihan varmasti löydettävissä sanoja ja sanakäänteitä, joilla voi tuoda tiukan mielipiteensä julki ilman että toisia tallotaan siinä samalla.

Kysymys, jonka huomaan pomppaavan mieleeni jatkuvasti on ”miksi?”. Miksi ihmiset käyttäytyvät niin huonosti? En pysty ymmärtämään. Mielestäni syyksi ”somehuuteluun” (tai ”livehuuteluun”) ei riitä se, että ihmisiä pelottaa tai he ovat vihaisia. En hyväksy sitä, että ihmisten henkilökohtaiset vinoumat saavat hallita yleistä keskustelua tai julkista tilaa vaikka kuinka pelottaisi ja pistäisi vihaksi.

En tarkoita sanoa, että keskustelussa täytyy käyttää kivoja sanoja ja hymiöitä ja asiain tolan olla aina hienosti tai että kaikkien tulee pyrkiä olemaan samaa mieltä. Ei, penään ainoastaan asiallisuutta toisia ihmisiä kohtaan ja sitä, että jokainen voi ilmaista mielipiteensä ilman pelkoa joutumisesta vihavyörytyksen tai ilkkumisen kohteeksi. Sitä, että viha ja pelko eivät sumenna kommentointia niin paljon, että asiat vääristyvät ja faktat lentävät ulos ikkunasta inhimillisyyden perässä.

Jos jotain, niin ”somehuutelu” on saanut minut ymmärtämään kirkkaammin sen, millainen en halua olla, millä tavalla en halua kommunikoida ja minkä en usko edistävän vuoropuhelua ja yhteisten asioiden hoitamista. Sen vuoksi Hurinapajassa on säännöt kommentoinnille, voit lukea ne tästä.

Mainokset