Herkuttelutavat hallintaan!

En ole ahkera uudenvuodenlupausten tekijä, mutta usein kuitenkin ajoitan jonkin isomman tai pitkäkestoisemmaksi tarkoitetun henkilökohtaisen haasteen juuri vuoden alkuun. Tämä johtunee siitä kuinka mieleni toimii: minun on helpompi aloittaa asioita silloin kun koen, että niillä on ajallisesti selkeä aloitushetki, eli vaikkapa vuoden, kuukauden tai viikon ensimmäinen päivä.

Herkuttelutavat hallintaan

Päätin jo viime syksynä, että vuodesta 2016 tulee herkuton vuosi, tai oikeastaan ostoherkuton vuosi. Eli tänä vuonna en aio ostaa tai syödä karkkia, sipsejä tai niihin rinnastettavia herkkuja ennen kuin vasta jouluaattona (tietyin poikkeuksin). Lisäksi tarkoitukseni on jatkaa tämän vuoden jälkeen niin, että etenkin karkkiherkuttelu on vähäistä.

Päätös haasteen asettamiseen juontuu siitä, että koen herkkujen, etenkin karkkien, hallitsevan ajatuksiani ja tunteitani liikaa enkä halua sen jatkuvan enää.

Olen ollut todella perso makealle ihan pienestä pitäen. Äitini on usein kertonut kuinka lapsena karkkipäivänä söin omat herkkuni supernopeasti ja menin sitten isoveljieni luo avuttomana levittelemään käsiäni julistaen, että ”mulla loppu jo!”, siinä toivossa tietenkin, että veljet heltyisivät jakamaan omistaan.

Etenkin sairastumiseni jälkeen minusta on tuntunut, että elämässäni on kovin paljon asioita, joita en voi hallita ja joihin en voi juurikaan vaikuttaa: raju painonnousu, hiusten lähtö ja niiden muuttuminen, ihon oireilu, kehon kipuilu, mielialan liikkeet ja loputon uupumus, luetellakseni muutamia. Mutta karkin syöminen, siihen voin vaikuttaa! Tarvitsen päättäväisyyttä ja valtavasti tahdonvoimaa – sekä oikean hetken laittaa asia kuntoon. Se hetki on nyt.

Nyt totisesti on aika ottaa herkuttelutavat hallintaan.

Olen aiemminkin ollut pidempiä aikoja syömättä karkkia ja muita herkkuja. Suurin ponnistus tällä saralla oli vuonna 2013, jolloin annoin itselleni luvan syödä karkkia vain pääsiäisen aikaan, seuraavan kerran elokuussa ja sitten taas joulukuussa itsenäisyyspäivästä alkaen. Sain pidettyä itseni ruodussa melko helposti ja olokin oli oikein mukava ja kevyt. Loppuvuosi tosin oli hiukan hankala, ehkäpä vuoden pimein aika vaikutti siihen, että makeaa alkoi tehdä mieli. Selvisin kuitenkin itsenäisyyspäivään ratkeamatta. Valitettavasti sittemmin karkkien ja sipsien syöminen on jälleen räjähtänyt käsiin.

Tämän vuotisen haasteeni myötä aion vakavasti pyrkiä pysyvämpään elämäntavan muutokseen herkuttelun suhteen.

Näen karkkihimoni yhtä lailla niin fyysisenä kuin psyykkisenäkin addiktiona ja tiedän, että tänä vuonna eteeni tulee niitä hetkiä, jolloin minusta tuntuu, että herkkuja on aivan pakko saada. En tiedä vielä tarkalleen kuinka minun tulisi toimia näissä tilanteissa, jotta en retkahda. Ehkä laitan kannustavia lappusia keittiöön ja työpöytäni luokse muistutukseksi siitä, miksi olen tähän haasteeseen ryhtynyt. Tosin sinne kauppaan näiden lappusten huutelu ei yllä, olisi siis keksittävä jokin keino jättää kaupassa herkut hyllyyn. Ehdottomasti karkkihyllyt on ainakin kierrettävä mahdollisimman kaukaa.

Se minulle on selvää, että olennaista on löytää tällä hetkellä suurena herkkuna pitämieni karkkien tilalle jotain muuta naposteltavaa – jotain terveellistä mutta kuitenkin mielestäni herkullista. Aikaa myöten toivottavasti opin pitämään näitä terveellisempiä herkkuja niinä kaikkein mahtavimpina namuina mitä maa päällään kantaa ja käännyn aina niiden puoleen kun mieleni tekee herkutella. Tässä minua auttaa varmasti se, että aidosti pidän esimerkiksi marjoista ja hedelmistä, joissa ihanaa makeutta ja makua on runsain mitoin. Ja toisaalta, esimerkiksi kikherneistä (jotka ovat mielestäni paitsi herkullisia, myös ravinnollisesti erinomaisia) saa monenmoista mainiota naposteltavaa, niin makeaa kuin suolaistakin.

Toinen olennainen asia on löytää napostelun sijaan jotain muuta tekemistä: tunnistaa ne hetket ja tilanteet, joissa käännyn ensimmäisenä karkkien ja sipsien puoleen ja opetella näihin hetkiin jokin muu toimintatapa. Siten napostelun tarvekin varmasti vähenee.

Tällä hetkellä oloni on kevyt ja helpottunut (vaikka toki olen saanut itseni muutaman kerran kiinni ajattelemasta karkkia jo heti näinä vuoden ensimmäisinä päivinä). On helpottavaa ajatella, että enää minun ei tarvitse tuskailla karkkihyllyllä sitä, että ”mitäs tänään otetaan”. Kun ei otetakaan yhtään mitään!

Sitten niihin poikkeuksiin. Koska tokihan kaikissa säännöissä poikkeuksia on.

  1. Herkkujen osto- ja syöntikielto ei koske Turkinpippureita, Marianne-karkkeja ja suolatikkuja. Syy: näitä en pysty tai edes halua mättämällä syödä ja siksi ne toimivat mielestäni hyvin ”vieroituslääkkeenä” (paremman sanan puutteesta). Etenkin Marianne-karkkien olen huomannut toimivan hienosti silloin kun päivän pääaterian jälkeen tekee mieli himppusen suklaista makeaa, yhdestä tai kahdesta karkista saa suklaan makua tarpeeksi eikä niitä yleensä tee mieli syödä sen enempää kerrallaan. Tarkkana minun kuitenkin on oltava tämän poikkeuksen kohdalla!
  2. Jos lähden reissuun, valmiit välipalapatukat, keksit ja leipomukset ovat kohtuudella sallittuja.
  3. Koska en aio leipomisharrastustani lopettaa, omat leipomukset ovat kohtuudella sallittuja. Sillä mikäpä se sellainen leipoja on, joka ei omia tekeleitään maista? Onneksi leivosten kanssa minulla ei ole kovinkaan kummoista riippuvuussuhdetta.

Listaan tähän loppuun vielä syitä, joiden vuoksi olen tämän ”Herkuttelutavat hallintaan”-haasteen halunnut aloittaa, ja joiden takia minun kannattaa haastetta myös jatkaa. Kenties matkan varrella tästä listasta on minulle apua ja tukea (lista toivon mukaan täydentyy sitä mukaa kun hoksaan lisää syitä):

  1. Hallinnan tunne, ”minulla on ohjat herkuttelussani”.
  2. Hyvä ja kevyt olo (vs. raskas, tympeä ja syyllinen).
  3. Muille ajatuksille raivautuu tilaa kun ei tarvitse miettiä vähän väliä miettiä, että ”mitäs nyt söis”.
  4. Karkkien nappaamisen sijaan käsillä voi nyt tehdä jotain muuta, esimerkiksi enemmän käsitöitä!
  5. Kauppa-ahdistuksen poistuminen koska karkkihyllyllä ei tarvitse enää tuskailla.
  6. Rahan säästyminen (karkit on kalliita!).

Jos lukijoissa on muita samoin miettein uuteen vuoteen lähteneitä, nakatkaa kommenttia tulemaan. Kenties voimme yhdessä vertaistuen kautta luovia haasteessa eteenpäin!

***

Asiallinen kommentointi on Hurinapajassa aina tervetullutta, sen sijaan kaikenlainen möyhkääminen ei. Hurinapaja julistautuukin möyhkäämisvapaaksi alueeksi. Lue lisää kommentoinnin säännöistä.

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Herkuttelutavat hallintaan!

  1. Moi!! Voisin olla sun valmentaja!! 😀 Olen ihminen, joka ei koskaan ole syönyt karkkia ja ihmettelen sitä… Mulla on aina ollut sellainen tunne, että osaisin ehkä auttaa jotakuta, kertoisin oman ajatusrakennelmani ja tukisin toista ihmistä elämässä ilman makeisia, koska se on mulle ollut aina täysin luonnollinen ja jatkuva tilanne! Jos vaan ikinä tarviit valmentajaa, voin olla. En oo koskaan tarjonnut kenellekään apua, mutta nytpä sen teen! 🙂

    Tykkää

    • Kiitos kannustuksesta Eeva! Jännää, että et ole koskaan syönyt karkkia, todella hienoa mutta samalla todella outoa kun ajattelee sitä yltäkylläisyyden, markkinoinnin ja mielikuvien maailmaa, jossa elämme. Joten propsit sulle!

      Kuulisin mielelläni kuinka olet onnistunut olemaan täysin karkiton koko ikäsi, joten nakkaahan lisää kommenttia aiheesta jos haluat!

      Tykkää

Kommentointi on suljettu.