Piparihelvetti osa 1: muka-mausteiset piparkakut

Helvetilliset muka-mausteiset piparkakut

Pipareiden täytyy olla suoraan paholaisesta. Kaikki niissä on kamalaa, ne ovat yleensä kovin mauttomia, liian isoja, pulleita ja pehmeitä ja niiden tekeminen on aivan infernaalista. En kuulu edes siihen porukkaan, jonka mielestä raaka piparitaikina on hyvää.

Taikinan teko sinänsä on helppoa – paitsi tietenkin sen maustaminen – mutta se leipominen, se aiheuttaa minussa näköjään suuria aggression tunteita. Jauhoilla läträäminen, taikinan kauliminen (muutenkin ärsyttävää puuhaa!), muoteilla häärääminen, pipareiden siirtäminen pellille ilman, että ne repeävät ja sitten vielä se loputon vahtiminen etteivät kallisarvoiset piparinperkeleet pala uunissa (selvisin muuten viimeiseen pelllilliseen asti ennen kuin käry kävi) – aargh. Eikä homma senkään jälkeen tietenkään lopu: jotta uunista tulleita ruskeita möhkäleitä voisi katsoa ilman, että silmät alkavat vuotaa verta, on ne vielä koristeltava (jossa olen surkeaakin surkeampi). Voi ryppy ja ratkeemus!

Oikeasti, kuka on se urpo, joka on keksinyt, että piparkakut ”tekevät” joulun? Tai että ne ylipäätään ovat jollain lailla hyvä juttu? Ehkä vielä parempi kysymys kuitenkin on se, että miksi olin itse niin ääliö, että pelkästään juuri aloittamani blogin vuoksi ryhdyin piparkakun tekoon vaikka tavallaan tiesin, että hermohan siinä menee? No, voinpahan nyt sanoa piparistelleeni.

Tämä taikinakokeiluni meni mönkään siinä suhteessa, että taikinaan ei tullut kaipaamaani potkua koska nynnyilin mausteiden käytössä. Ajattelin, että koska korvaan osan siirapista inkiväärisiirapilla, en uskalla laittaa inkiväärijauhetta normaalia enempää. Olisi pitänyt. Tai oikeastaan olisi pitänyt laittaa taikinaan myös cayennepippuria, kenties hieman mustapippuriakin, että maistaisin piparista sitä haluaamaani potkua. Muuten maustemaailma on tässä taikinassa ihan perus-ok, sellainen tavispiparimainen. Tarpeeksi pieniä, ohuita ja rapeita nämä kylläkin ovat, eli siinä tavoite täyttyi. Taikina on koostumukseltaan ja kaulittavuudeltaan kaiketi ihan hyvä, tosin vertailukohtaa minulla ei tähän oikein ole.

Vaikka tällä hetkellä tuntuukin, että pipari vei naista eikä nainen piparia, niin en helkkari vieköön anna pipareille viimeistä sanaa. Jos kiukkuni laantuu ja aika kultaa muistot tästä piparihelvetistä, kenties ensi joulun alla (tai sitä seuraavan, tai sitä seuraavan, tai joskus…) kokeilen taikinan tekoa uudestaan, maustamalla ronskimmin. Sekä varaamalla viinipullon tai kaksi leipomista tahdittamaan.

Yritin tehdä pienen taikinan ja alunperin tähtäsin noin 40 pipariin mutta silti sain väännettyä tästä naurettavat 100 pientä (ø n. 5 cm) piparkakkua eli neljä pellillistä. Taikinaa jäikin vielä noin 20 pipariin, en vain mitenkään kyennyt enää koskemaan lopputaikinaan koska pelkäsin sen vievän sieluni kovin, kovin synkkiin maisemiin.

Eli siis, saat taikinasta noin 120 pientä piparia –  sikäli kun vielä tämän erinomaisen positiivisen myyntipuheeni jälkeen haluat lähteä pipareiden tekoa ohjeellani kokeilemaan.

Ammattimaista asettelua

Ammattimaista asettelua

Taikinaa varten tarvitset:

  • 0,5 dl tummaa siirappia
  • 0,5 dl inkiväärisiirappia (Ginger People)
  • 0,75 dl ruokosokeria
  • 0,5 dl fariinisokeria
  • 125 g margariinia (tummansininen Keiju)
  • 1 dl kaurakermaa (Oatly)
  • 5,5-6 dl vehnäjauhoja
  • 0,5 tl leivinjauhetta
  • 0,5 tl ruokasoodaa
  • 0,5 tl inkiväärijauhetta
  • 0,5 tl pomeranssijauhetta
  • 0,5 tl neilikkaa
  • 0,5 tl kardemummaa
  • 0,5 tl maustepippurijauhetta
  • 2 tl kanelia

Tee näin:

  1. Kiehauta siirapit, sokerit ja mausteet, lisää rasva ja sekoittele kunnes rasva sulaa. Anna maustua miedolla lämmöllä n. 5 min.
  2. Jäähdytä siirappiseos hyvin, noin 40 min.
  3. Lisää kaurakerma ja sekoita tasaiseksi.
  4. Lisää jauhoseos parissa-kolmessa osassa ja sekoita taikina tasaiseksi.
  5. Kaavi taikina tuorekelmuun, sulje paketti ja laita jääkaappiin lepäämään yön yli. Inhoan käyttää tuorekelmua koska se on mielestäni a) turhaa jätettä ja b) äärimmäisen rasittava, takertuvainen muovilärpäke. Käytänkin kelmua todella harvoin, eikä ole kauaakaan kun minulla oli vielä pakkaus, johon oli hinta merkitty markkoina. Kyselin äidiltäni pipareiden teosta ennen tätä kokeiluani ja hänen mielestään astiasta on hankala kaapia yön yli jääkaapissa ollutta taikinaa. Hän suositteli tuorekelmua, joten käytin sitä nyt koska en jaksanut miettiä sen enempiä. Mutta voisikohan alumiinifolio (kierrätettävä) tai pakastuspussi (uudelleen käytettävissä) toimia? Jos sinulla on kokemusta tästä asiasta niin nakkaa kommenttia!
  6. Ota taikinasta aina kolmasosa kerrallaan, jätä loput jääkaappiin ja kauli taikinasta jauhotetulla alustalla ja kaulimella ohuehko levy. Ota levystä haluamallasi muotilla pipareita ja laita ne leivinpaperilla vuoratulle pellille.
  7. Paista uunissa 175 astetta noin 7-9 minuuttia.
  8. Koristele jäähtyneet piparkakut joko valmiilla tai itse tekemälläsi sokerikuorrutteella (ja kenties jollain koristepalleroilla tai muilla härpäkkeillä). Muista tarkastaa valmiin kuorrutteen vegaanisuus, etenkin punaista väriä sisältävien kohdalla, punainen väri kun monesti tarkoittaa hyönteisiä (karmiini eli e120). Ennen tarjoilua paljaiden pipareiden päälle voi myös nakata tomusokeria vähän ilmettä piristämään.
  9. (Älä tee samaa enää koskaan uudestaan!)

Tähtiaukollinen pipari olikin siinä mielessä hyvä, että se ei mielestäni välttämättä vaadi koristelua

Muka-mausteisia piparkakkuja koristeella ja ilman

 

Mainokset

Kommenttisi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s