Pääministeri ja saamelaisterroristit

Eilen, tiistaina 23.5 pääsin kokemaan todellisen leuka-lattiaan-loksahduksen katsoessani A-studiota, jossa pääministeri Juha Sipilä oli haastateltavana aiheena Manchesterin terrori-isku. Ohjelma on katsottavissa Yle Areenassa 30 päivää ensiesityksestä lukien.

Haastattelun aluksi ohjelman juontaja pyysi pääministeriä kertomaan ajatuksiaan Manchesterin terrori-iskusta sekä muista lähiaikoina ja lähialueilla tehdyistä terroriteoista. Pääministeri sanoi, että ”meidän pitää vakavasti miettiä sitä, että millä tavoin me puolustetaan näitä omia arvojamme ja elämäntapaamme”, ja kun juontaja kysyi, että miten tämä tehdään, niin pääministeri esitti, että keskusteluyhteyden pitää säilyä emmekä saa keskustelussa jakautua kahtia. Hän sanoi, että keskustelu etenkin sosiaalisessa mediassa on kärjistynyttä ja ääripäät pitää saada saman pöydän ääreen keskustelemaan asioista ja pohtimaan ratkaisuja. Sitten hän totesi, että Suomessa ”saamelaiskysymys” on ”tyypillinen” esimerkki, jossa keskustelu on kärjistynyt.

”Saamelaiskysymys” oli ainoa asia, ja siten saamelaiset ainoa ryhmä, jonka pääministeri nosti esiin tässä yhteydessä.

Suomen pääministeri siis nimesi saamelaiset ainoana esimerkkinä kärjistyneestä tilanteesta kun hän puhui televisiossa terrorismista ja sen ehkäisemisestä suomalaiskontekstissa. Hän ei siis maininnut tässä yhteydessä esimerkiksi niitä tahoja, jotka ovat tehtailleet polttopulloiskuja ihmisiä vastaan vaan nimesi saamelaiset. Saamelaiset, joiden radikaaleinta toimintaa tänä päivänä on provosoiva taide ja ”valittaminen” feikkisaamenpuvuista, Tenon kalastussopimuksista ja kolonisaatiosta.

Pääministeriä kuunnellessani mietin, että onko tämä nyt jotain onnetonta, sinänsä hyvää tarkoittavaa, mutta epäasiallista sanojen asettelua vai onko hänellä kenties mennyt jotkin ajatukset sekaisin ja saamelaiset ovat yhdistyneet hänen päässään terrorismiin vai onko tässä takana peräti joku omituinen (tiedostamaton tai tietoinen) strategia, johon kuuluu saamelaisten ja heidän asiansa mustamaalaaminen televisiossa maan johtavassa ajankohtaisohjelmassa parhaaseen katseluaikaan. Vai katsooko pääministeri kenties, että hänellä on nyt jotain sellaista tietoa saamelaisesta radikalismista mistä me muut emme ole koskaan kuulleetkaan. En tiennyt mitä ajatella.

Yle Sápmin päällikön tehtävästä virkavapaalla oleva, London School of Economicsin media- ja viestintäopiskelija, Pirita Näkkäläjärvi pohti sosiaalisissa medioissaan, että saamelaisten nostaminen esiin tässä kontekstissa oli pääministeriltä harkitsematonta koska siitä syntyi mielikuva, jossa saamelaiset ja terrori-iskut yhdistyivät. Näkkäläjärvi mietti myös, että onko nyt naima-aslakkien ja mielensäpahoittajasaamelaisten rinnalle rakentumassa uusi mielikuva.

Pääministeri mainitsi tässä saamelaisyhteydessään ”traumat” ja sen mitä on ”tehty historiassa väärin”, joten on mahdollista, että pääministeri viittasikin ”saamelaiskysymyksellään” itse asiassa hiljattain uutisoituun valtion ja saamelaisten välillä myöhemmin (toivottavasti) käynnistyvään totuus- ja sovintoprosessiin. Ja hän totesi heti siihen perään, että ei näillä (saamelaisilla ja terrori-iskuilla) ole yhteyttä toisiinsa mutta vahinko oli tässä vaiheessa nähdäkseni jo tapahtunut, sillä mielikuva saamelaisten ja terrorismin yhteydestä oli jo päässyt syntymään. Mielikuva siitä, että ikään kuin saamelaiset olisivat jotenkin radikalisoitumassa kun pääministerikin asiasta mainitsee televisiohaastattelussa, jossa on puhumassa terrorismista.

Koska en halua tehdä liian äkkinäisiä johtopäätöksiä ja ajatella pahinta, voin sinänsä kuvitella, että pääministerillä on kenties ollut hyvää tarkoittava ajatus hänen puhuessaan tästä asiasta haastattelussaan mutta saamelaisten nostaminen esiin tässä yhteydessä oli kuitenkin hyvin hämmentävää.

Mitä tahansa pääministeri ajattelikaan tai tarkoitti tällä puheenvuorollaan niin yksi asia on varma: olisi ollut suotavaa, että pääministeri olisi jättänyt saamelaiset terrorismikeskustelun ulkopuolelle eikä maalaillut näin vakavassa yhteydessä vääristyneitä mielikuvia.

Olisin toivonut, että pääministeri olisi käyttänyt parempaa harkintaa sanojaan valitessaan sillä valtaväestön mielikuvat saamelaisista vaikuttavat pieneen kansaan ja heidän tulevaisuuteensa suuresti.

Loppuun haluan todeta, että en tällä tekstilläni yritä nostaa tätä pääministerin kyseenalaista ”saamelaiskysymyksen” esille tuomista haastattelussaan sen rinnalle, mitä ihmiset Manchesterissä ovat kokeneet. Tarkoitukseni ei ole vihjata, että tämä asia vertautuisi siihen tragediaan, jossa ihmiset ovat menettäneet henkensä terroriteossa tai kokevat tuskaa ja hätää teon takia.

***

Asiallinen kommentointi on Hurinapajassa aina tervetullutta, sen sijaan kaikenlainen möyhkääminen ei. Hurinapaja julistautuukin möyhkäämisvapaaksi alueeksi. Lue lisää kommentoinnin säännöistä.

Uunipannari

Kukapa ei pannukakusta tykkäisi? Tämä resepti hipoo täydellisyyttä mitä tulee eläinystävällisen uunipannarin tekoon. Reseptin alkuperä on muistaakseni Chocochili-blogista.

Ohjeella tulee yksi uunipellillinen herkkua.

Tarvitset:

  • 1 litra kauramaitoa (Oatly on se, mitä käytän)
  • 1 dl maustamatonta, makeuttamatonta soijajugurttia
  • 5,5 dl vehnäjauhoja
  • 1 dl kaurahiutaleita
  • 0,5 dl sokeria
  • 2 tl leivinjauhetta
  • 0,5 tl suolaa
  • margariinia (varmista eläimettömyys, itse käytän aina tummansinistä Keijua, jossa muuten lukee tätä nykyä ”Vegan”)

Tee näin:

  1. Sekoita kauramaito ja soijajugurtti isossa kulhossa.
  2. Sekoita kuivat aineet yhteen toisessa kulhossa ja lisää ne sitten nesteen joukkoon. Sekoita vain sen verran, että ainekset sekoittuvat keskenään.
  3. Anna taikinan vetäytyä noin puoli tuntia.
  4. Laita uuni lämpeämään 200 asteeseen.
  5. Vuoraa korkeareunainen uunipelti leivinpaperilla ja aseta se hellalle. Lisää leivinpaperille margariininokareita, anna uunin lämmön hieman pehmittää margariinia ja kun uuni on valmis, levitä margariini leivinpaperille.
  6. Kaada pannaritaikina uunipellille ja lisää taikinan päälle vielä margariininokareita.
  7. Paista 200 asteessa uunin keskitasolla 35 minuuttia, nosta pelti sitten ylimmälle tasolle ja anna pannarin ottaa väriä n. 10 minuuttia.
  8. Anna vetäytyä hetki ja nauti sitten mieleistesi höysteiden kera.

Olepa hiljaa, saamelainen!

Väittäisin, että tälläkin hetkellä suurin saamelaisten Suomessa kohtaama ongelma on se, että saamelaista ei haluta kuulla eikä näkökulmaa ymmärtää saamelaisiin vaikuttavissa asioissa. Saamelainen halutaan hiljentää. Saamelaisen kokemuksen ja näkökulman esille tuominen ei ole toivottavaa.

Ja kun saamelaista ei kuunnella, ei häntä tavallaan myöskään ole olemassa. Eikä siten saamelaista ja hänen oikeuksiaan tarvitse ottaa huomioon yhteiskunnassamme, saamelaisia koskevissa keskusteluissa ja saamelaisiin vaikuttavissa poliittisissa päätöksissä. Suomessa vallitsee saamelaisen hiljentämisen kulttuuri.

Kuva on Suohpanterrorin loistavaa tuotantoa (http://suohpanterror.com/)

Koska voin jo heti kättelyssä kuulla suuttunutta murinaa ”yleistämisestä” niin totean heti alkuun, että kaikki ei-saamelaiset eivät tietenkään harjoita sortoa ja hyväksy toisten hiljentämistä vaan ovat aidosti kiinnostuneita saamelaisista, heidän ajatuksistaan ja kulttuuristaan sekä käyvät ilahduttavan asiallista ja aitoon ymmärrykseen pyrkivää keskustelua saamelaisasioista. Eli jos tämän tekstin jälkeen et tunnista itsestäsi saamelaisille tai muille vähemmistöille haitallisia ja sortavia tapoja puhua ja toimia niin älä hätäile, syyttävä sormi ei osoita sinuun ja voit ottaa rennosti. Mutta pyydän kuitenkin vielä, mikäli et ole niin jo tehnyt, että tutustut hieman pintaa syvemmältä niihin valtarakenteisiin, joita valtaväestön ja vähemmistöjen välillä on, mitä vaikutuksia näillä valtarakenteilla on ja pohdit vielä sen kautta, että osallistutko kenties kuitenkin tiedostamattasi vähemmistöjen vähättelyyn ja sivuuttamiseen. Me kaikki teemme jatkuvasti virheitä ja meillä kaikilla, minullakin, on haitallisia ajattelumalleja ja toimintapoja, jotka vaikuttavat toisiin ihmisiin ja heidän ihmisarvoonsa negatiivisesti, kysymys onkin vain siitä, olemmeko valmiita tekemään töitä sen eteen, että näemme ne itsessämme ja sen jälkeen vielä muutamme tapaamme toimia.

Saamelaiselle hiljentämisen kulttuuri on kuitenkin aito ongelma minkä huomaa paitsi poliittisessa päätöksenteossa, myös – ja varmasti vielä näkyvämmin – sosiaalisessa mediassa ja muilla kansalaisten keskustelufoorumeilla.

Koska sain hiljattain kokea tämän saamelaisen hiljentämisen kulttuurin ihan henkilökohtaisesti oikein malliesimerkin kautta, päätin, että nyt on aika kirjoittaa tästä. Tarkoitukseni on tämän henkilökohtaisen esimerkin kautta hieman valaista sitä, mitä usein on olla saamelainen osapuoli keskusteluissa. Toivon, että jaksatte lukea loppuun asti tämän varmasti raskaslukuisen ja aikaa vievän tekstin (joka päättyy superpositiiviseen vireeseen, sen lupaan!).

Liityin pari kuukautta sitten erääseen Lappia ihastelevaan Facebook-ryhmään hienojen kuvien ja mukavien tarinoiden toivossa. Näitä hienoja maisemakuvia ja mukavia tarinoita ihmisten Lapin reissuista ryhmässä paljon onkin, mutta surukseni huomasin aika pian ei-saamelaisen ylläpitäjän omituisen tavan esittää vanhojen, lähinnä Museoviraston, kuvien kautta mennyttä aikaa, jota hän kutsuu ”vanhaksi hyväksi ajaksi”. Tämä aika tuntuu sijoittuvan n. 1800-luvun loppupuolelta n. 1960-1970-luvulle. Hänen yksi tavoitteensa ryhmässä on siis esitellä tätä ”vanhaa hyvää aikaa” vanhojen valokuvien kautta. Ja eihän siinä mitään, vanhoja kuvia on aina mukava katsella. Mutta tapa, jolla hän nimenomaan saamelaisia ja saamelaista kulttuuria esittelee heihin liittyvien vanhojen kuvien kautta on vähintäänkin kyseenalaista, pahimmillaan loukkaavaa, usein täysin virheellistä sekä aina täysin vailla kritiikkiä ja kontekstiin asettamista.

Ryhmän ylläpitäjä on julkaissut monia Museoviraston vanhoja valokuvia, joissa hän glorifioi Lapin ”vanhaa hyvää aikaa” esimerkiksi sanoin ”ihanteellinen”, ”kirkasotsainen” ja ”rehellinen” aika. Hän on julkaissut Museoviraston vanhoja valokuvia saamelaisista tai muka-saamelaisista korostaen kuinka hienoa aikaa se on ollut, koska esimerkiksi ”lapinpukujakin on käytetty arkena”. Hän on eräässä 1950-luvun Kilpisjärveä kuvaavassa kuvassa haikaillut ”vanhan hyvän ajan” perään, koska se ”oli vielä sitä tietäjien ja lapin noitien aikaa”. (1. saamelaiset käyttävät edelleenkin ja etenkin tänä päivänä jälleen yhä enenevissä määrin saamenpukua, eli lapinpukua, niin töissä kuin vapaa-ajallakin ja 2. 1950-luvulla ei ole ollut enää tietäjiä, lapin noitia tai shamanismia – mihin tietäjillä ja lapin noidilla kenties viitataan -, sillä saamelaisten kansan- ja luonnonuskon hävittämisestä piti valtiot ja kirkko hyvän huolen jo aikaa ennen 1950-lukua.)

Ryhmän ylläpitäjän tietotaso saamelaisista, saamelaisten historiasta ja kulttuurista vaikuttaa siis melko olemattomalta eikä hänellä tunnu olevan sensitiivisyyttä saamelaisasioissa.

Tämä ”vanhan hyvän ajan” ihannoiminen saamelaiskontekstissa on se, mikä minua on ”nyppinyt”. Kun ajattelen vaikkapa 1950-luvun saamelaisten asemaa niin ei tulisi mieleenikään kuvailla sitä sanoin ”vanha hyvä aika”. Olen aiemmin ollut kommentoimatta ryhmässä näkemiäni ylläpidon harjoittamia ja ylläpitämiä saamelaisten esittelyyn liittyviä epäkohtia, mutta päätin viimein kertoa oman näkökulmani asiaan viime perjantaina. Mitä siitä lopulta seurasi? Minun käskettiin ”rauhoittua”, lopettaa ”vaahtoaminen” ja ”olla loukkaamatta ylläpitoa ja ’tuhansia’ muita ryhmän jäseniä” sekä odottaa 30 vuotta, jolloin ajattelen ”hieman rennommin” kun olen päässyt ”nuori idealisti”-vaiheesta ohi.

Tätä keskustelua käytiin perjantai-illasta lauantai-iltaan kahdessa eri julkaisussa, ylläpitäjän omassa, sekä ”erään saamelaisen” tekemässä julkaisussa tuon ylläpitäjän julkaisun aiheuttaman keskustelun jälkimainingeissa. Hyvin pian kaikki kommenttini yhtä lukuunottamatta, sekä liuta hänen omiaan sekä muiden kommentteja, poistettiin ensimmäisestä julkaisusta ja tuo ”erään saamelaisen” tekemä julkaisu poistettiin lopulta kokonaan. Koska olivathan nämä kaikki kommentit ”riidanhalua” ja ”ylläpidon mielen pahoittamista” eivätkä ”kuuluneet ryhmään”. (Missä saamelaisen on lupa kommentoida saamelaisia koskevia asioita jos ei siellä missä näkee saamelaisia esitettävän kyseenalaisella, virheellisellä ja haitallisella tavalla?)

Viikonlopun perusteella vaikuttaa siis siltä, että ryhmän ylläpitäjän mielestä vähemmistöedustajalla ei ole hänen ryhmässään oikeutta tuoda asiallisesti ja rauhallisesti esille omia ja kansansa tuntoja liittyen siihen kuinka ryhmässä esitetään vanhojen kuvien kautta saamelaisia, historiaa ja kulttuuria. Vähemmistöedustajalla ei mitä ilmeisimmin hänen ryhmässään ole oikeutta ottaa kantaa itseään koskevassa asiassa silloin kun näkee ylläpidon toiminnassa räikeän epäkohdan, koska ”ryhmän hengen on pysyttävä hyvänä ja positiivisena”.

Hieman alempana esitän kuvakaappauksia ryhmän ylläpitäjän kanssa käymistä keskusteluistani hänen julkisessa Facebook-ryhmässään. Ensimmäisen, ylläpitäjän oman, julkaisun yhteydessä käydystä keskustelusta en julkaise kahta kommenttia lukuunottamatta muiden kuin itseni ja ryhmän ylläpitäjän kommentteja. Toisen, ”erään saamelaisen”, julkaisun yhteydessä käydystä keskustelusta julkaisen hänen aloituskirjoituksensa sekä minun ja ylläpitäjän keskinäisen keskustelun lisäksi kahden muun henkilön kaksi kommenttia, nämä ihmiset kuuluivat siihen joukkoon, jotka olivat tämän alkuperäisen keskustelun nähneet, pohtineet sitä ja nyt päättivät uudessa julkaisussa asettua meidän asioita kommentoineiden saamelaisten taakse ja tuoda ilmi, että eivät hyväksy ylläpidon toimintaa. Harmikseni tästä toisesta julkaisusta minulla jäi ottamatta kuvakaappauksia aika paljon, siellä olisi ollut monia hyviä puheenvuoroja niin muilta saamelaisilta kuin ei-saamelaisiltakin.

Keskustelussa omissa kommenteissani pyrin siihen, että tunnekuohusta huolimatta esittäisin näkemykseni asiallisesti ja rauhallisesti, omasta näkökulmastani, kuitenkin samalla yrittäen olla kunnioittava ja ymmärtävä myös ryhmän ylläpitäjää eli keskustelukumppaniani kohtaan. Jälkeenpäin olen tietenkin harmitellut sitä, että en ilmeisesti osannut esittää asiaani niin, että olisin tullut ymmärretyksi, että en joissain kohdin tullut käyttäneeksi toisenlaisia sanoja tai lisännyt johonkin kohtaan joitakin sanoja, tai että en joissain kohti pehmentänyt sävyäni (etenkin kun tämä ”sävyn pehmentäminen” tuntuu olevan tärkeää silloin kun vähemmistöedustaja esittää mielipiteitänsä ja kritiikkiänsä valtaa pitävien toimintatapoja kohtaan, tiedättehän, se vanha ”vähemmistön on oltava aina nätisti ja kiltisti, jotta muut eivät pahoita mieltään).

Noh, nyt tämä alkaa tuntua jo luihulta etukäteisohjailulta joten välttääkseni suohon uppoamisen, annan nyt jokaisen arvioida asiaa itse kuvakaappauksien kautta.

Kommentit luetaan kuvista vasemmalta oikealle. Tekstini jatkuu vielä kuvien jälkeen.

Kuva 1. Ensimmäinen julkaisu.

 

Kuva 2. Ensimmäinen julkaisu.

 

Kuva 3. Ensimmäinen julkaisu. Tässä vaiheessa ihmiset huomasivat, että ylläpitäjä oli poistanut yhtä lukuunottamatta kaikki kommenttini ja liudan omiaan sekä muiden kommentteja, ja muokannut julkaisunsa saatetekstiä.

Tässä kohtaa sensuuri oli siis iskenyt ja jota ylläpito jatkoi vielä tämän jälkeen. Lisäksi hän oli samoihin aikoihin muuttanut julkaisunsa saatteen sanoja sellaiseksi kuin ne kuvan alaosassa ovat. Uusi julkaisun saate on siinä mielessä edelleen ongelmallinen, että siinä käytetään sanaa ”lapinpuku”. Lapinpuku on sama asia kuin saamenpuku. Näillä naisilla ei siis nähdäkseni ole päällään lapinpukua, vaan lapinpukua muistuttava vaate. Tosin tässä kohtaa on myönnettävä, että en ole ihan perillä kaikkien alueiden vanhojen saamenpukujen variaatioista, joten on olemassa mahdollisuus, että olen väärässä vaikka sitä kovasti epäilenkin. Heillä ei myöskään käsittääkseni ole päällään Lapin (minkään alueen) kansallispukua, sillä ne kansallispuvut mitä olen nähnyt eivät näytä ollenkaan tuolta. Ylläpitäjällä näyttää siis menevän sekaisin sanat ”lapinpuku”, ”saamenpuku” ja ”Lapin kansallispuku”. Ja kuten jotkut kuvan alle kommentoivat, tämä kuva vaikuttaa olleen ns. promootiokuva, jonka avulla Lapin ”eksotiikkaa” on yritetty myydä matkailun edistämiseksi. Näillä promootiokuvilla ei ole saamelaisten kanssa mitään tekemistä, niissä ei yleensä esiinny saamelaisia ja hyvin harvoin aitoja saamenpukuja (näinhän asianlaita on edelleenkin Lapin matkailun mainostamisessa).

 

Kuva 4. Toinen julkaisu. Kuvakaappauksesta on jäänyt pois ylläpitäjän vastaus aloittajalle. Vastaus sijoittuu ennen minun ensimmäistä kommenttiani ja se kuuluu näin (suora lainaus): ”[Nimi], olet varmasti ihan fiksu ihminen, mutta miksi sinä haluat tuottaa mielipahaa ylläpidolle ja tuhansille muille tästä ryhmästä pitäville? Jos kahden nätin tytön kuva lapinvaatteissa oli liikaa sinulle ja olen sillä kuvalla, jota itse en ole voinut ottaa, mielestäsi loukannut koko alkuperäiskansaa, on sinun itse aika vetää johtopäätökset ryhmään kuulumisestasi.”

On ymmärrettävää, että minkä tahansa Facebook-ryhmän ylläpitäjä haluaa pitää ryhmän sellaisena kuin hän on sen tarkoittanut, ja sitä kautta kommentointia on monesti rajoitettava ja jäseniä ohjeistettava kommentoinnin säännöistä. Täysin asiaan liittymätöntä kommentointia tai karkeaa huutelua ei tarvitse sietää yhdenkään ylläpitäjän. Ja ymmärrän, että monen mielestä on varmasti rasittavaa ja epäsoveliasta ja kenties loukkaavaakin tuoda ”ikäviä” asioita esille ”hyvän mielen” ryhmässä (tässä tapauksessa, kuten kävi ilmi, kyseessä siis tosin on ”hyvän mielen” ryhmä muille kuin saamelaisille). Tämä kaikki on ymmärrettävää.

Mutta Facebook-ryhmäkään ei toimi yhteiskunnasta erillisenä ekosysteeminä vaan se on suorassa yhteydessä ympäröivään yhteiskuntaan, sitä heijastellen ja ihmisten mielikuvia ja mielipiteitä muokaten. Ja silloin mennään Facebook-ryhmässäkin erittäin kyseenalaisille vesille jos järjestään kielletään ja sivuutetaan kaikki vähemmistöedustajien asiallisesti ilmaisemat näkemykset, jotka kuvaavat heidän omia ja kansansa huolia ja tuntoja, ja jotka ovat siinä hetkessä aiheutuneet suoraan ryhmän ylläpitäjän huolettomasta, tietämättömästä ja kyseenalaisesta vähemmistöön kuuluvien ihmisten ja heidän kulttuurinsa esille tuomisesta. On kovin kyseenalaista, että valtaa käyttävän toimintatapoja kritisoivat äänet poistetaan järjestelmällisesti, sillä eikös se ole diktatuuria jos mikä.

Tässä kohtaa on hyvä muistuttaa, että itse kävin tätä keskustelua vain kahdessa julkaisussa yhden vuorokauden aikana (viime perjantai-illasta lauantai-iltaan), muutoin olen ollut ryhmässä hiljaa. Kyse ei siis ole ollut ainakaan minun osaltani, eikä tämän kyseessä olevan vuorokauden keskustelujen osalta, ”spämmäämisestä” ja asian jatkuvasti esille tuomisesta.  Ja vielä, reaktioni ja kriitiikkini ei koskenut vain tuon alkuperäisen julkaisun saatesanoja (ja vielä vähemmän itse julkaisun kuvaa) vaan se koski ryhmän ylläpitäjän yleistä linjaa hänen esitellessään saamelaisia vanhojen valokuvien kautta, linja, joka mielestäni oli haitallinen ja täysin vailla historiallista kontekstia.

Tämä kommenttien järjestelmällinen poistaminen on tosiaankin oiva esimerkki siitä kuinka saamelainen halutaan pitää hiljaisena, jotta muut voivat pitää yllä hyvää pöhinää ja ”fiilistellä”, kuten ryhmän ylläpitäjä totesi. Hänen mielestään on siis ilmeisesti tärkeämpää, että ei-saamelaiset saavat ”fiilistellä” Lapin ”romantiikkaa” niiden virheellisten mielikuvien varassa, joita heillä saamelaisista ja saamelaisesta kulttuurista on, kuin kuunnella mitä tämän päivän, ihka elävällä saamelaisella on asiasta sanottavana. Ryhmän ylläpitäjä ei tietenkään ole ainoa ei-saamelainen Suomessa, jolla tämä kanta on. Kyseisen ryhmän kohdalla tämä linja on kuitenkin erityisen hämmentävä, sillä ylläpitäjä ja ryhmän jäsenethän ovat ns. ”lapinhulluja”, Lappia rakastavia ihmisiä. Mutta ilmeisesti vain silloin kun heidän mielikuviensa vastainen, se todellinen, elävä saamelainen jätetään yhtälöstä pois?

Kysehän ei tietenkään ole vain tästä yhdestä tietystä Facebook-ryhmästä ja sen ylläpitäjästä, vaikka tässä kuvailemassani keskustelussa hiljentämisen kulttuuri harvinaisen räikeästi esille tulikin. Kyse on laajemmasta ilmiöstä, johon tämä kyseinen ryhmä nyt sattuu ottamaan osaa. Saamelaisen kokemuksen ja näkökulman vähättely ja sivuuttaminen, saamelaisen solvaaminen ja suoranainen rasismi on edelleen ihan arkipäivää, jonka kanssa saamelaiset valitettavasti joutuvat elämään.

Olen lukenut lukemattomia kommentteja eri foorumeilla siitä, kuinka saamelaisia käsketään isällisesti ”rauhoittumaan” ihan jo itsensäkin takia koska ”tuo vaahtoaminen kääntyy jo asiaasi vastaan”. Olen nähnyt monta monituista kertaa kuinka saamelaisia käsketään ”lopettamaan turhasta valittaminen” ja kuinka saamelaiset leimataan ”riitaisaksi kansaksi” milloin minkäkin syyn takia. Tällaisten kommenttien ja herruustekniikoiden käytön ainoa tarkoitus on hiljentää saamelainen, saada hänet tuntemaan, että hän on hupsunpupsu pieni ihminen ilmaistessaan mielipiteitään sekä kaiken lisäksi hän on väärässä koska ei-saamelainenhan tietää aina paremmin sen mitä ja miten saamelaisen tulee puhua ja mikä saamelaisen kohtelu ja kokemus on. Tämä kaikki, vaikka saamelainen olisi esittänyt asiansa täysin asiallisesti ja perustellen. Saamelaisen tulee olla hiljaa, jotta ”muilla” on kivaa eikä heidän elämänsä häiriinny.

Voihan tietämättömyys ja ymmärryksen halun puute.

Miksi saamelaista ei haluta kuulla saamelaisia koskevissa asioissa? Miksi saamelainen ei tule kuulluksi? Onko kyse siitä, että saamelaisten hiljaisuuteen ja alistumiseen tottunut valtaväestö ei nyt osaakaan suhtautua äänekkäämmäksi käyneeseen vähemmistöön? Että se, että saamelaiset ovat vihdoin alkaneet pitää enemmän ja johdonmukaisesti kansansa ja oikeuksiensa puolia, nähdäänkin nyt valtaväestön taholta ”riidanhaluisuutena” ja epätoivottuna käytöksenä? Onko kyse siitä, että valtaväestö yrittää – osittain tiedostamatta, osittain tietoisesti – pitää totutunlaiset valtasuhteet valtaväestön ja vähemmistöjen välillä voimassa?

Mutta tiedättekö mitä? Se on hyssyttelyn ja hiljaisen alistumisen aika jo ohi. Me olemme täällä ja me olemme äänekkäitä niin kauan ennen kuin tulemme kuulluksi, niin kauan ennen kuin meitä kohdellaan reilusti ja oikeudenmukaisesti, kulttuuriamme arvostaen ja ajatuksiamme kuunnellen ja ne huomioon ottaen.

Hmmm, minustakin, hillitystä-älä-vaan-aiheuta-kohtausta-minustakin, on näköjään hyvää vauhtia tulossa kunnon saamelaisasianainen. Tiedättehän, se sellainen raivostuttavan äänekäs, vietävän röyhkeä, hupsua aatteen paloa turuilla ja toreilla rasittavuuteen asti julistava saamelainen, joka kaiken lisäksi vielä kuvittelee olevansa jotenkin parempi ja erikoisempi kuin kaikki muut.

Näitä asioita kun pohtii, Suomessa ja Suomen kansalaisena, niin sitä väkisinkin tulee välillä mieleen, että ylireagoinko minä? Liioittelenko? Uhriudunko? Ymmärränkö tahallani väärin? Haastanko riitaa ja valitan turhasta? Mutta sitten kun muistaa taas sen historian, sen nykytilanteen, sen kohtelun, sen marginaalissa pitämisen ja sen hiljentämisen, niin vastaukseksi muodostuu vääjäämättä ”en”.

Loppuhuomio: Kun tämä teksti oli kirjoitettu (vaan ei vielä julkaistu), huomasin, että tämän Lappi-aiheisen Facebook-ryhmän ylläpitäjä oli muokannut hyvin paljon monien julkaisemiensa saamelaisia tai muka-saamelaisia esittävien vanhojen kuvien saatetekstejä. Niistä oli monin kohdin poistunut viittaukset ”vanhaan hyvään aikaan”, ”lapintyttöihin”, ”lapinpukuihin” ja monet saamelaisia esittävät kuvat olivat muuttuneet vähemmän värittyneiksi eikä niitä enää ryyditetty ajattelemattomilla, haitallisilla sanoilla.

Alkoiko ylläpitäjä siis viikonlopun keskustelujen jälkeen ymmärtää toimintansa kyseenalaisuuden ja ymmärtää meidän äänessä olleiden saamelaisten näkökulmaa paremmin? Siltä se näyttää.

Mitä tästä jäi lopulta minulle päällimmäiseksi mieleen? No se, että opin nyt kovin konkreettisesti, että näillä keskusteluilla ON väliä. Lopulta keskustelu on se, mikä vie asioita eteenpäin ja ainakin toivoni mukaan auttaa saamelaisia ja ei-saamelaisia ymmärtämään toisiaan paremmin, usein tämä tapahtuu tietenkin turhauttavan hitaasti, mutta välillä hyvin nopeastikin, kuten nyt ilahduttavasti nähtiin.

Esitän sydämelliset ja vilpittömät kiitokseni ryhmän ylläpitäjälle toimintatapojensa tarkistamisesta, uuden näkökulman hyväksymisestä sekä todistamisesta oikeaksi arveluni siitä, että hän lopulta todellakin on empaattinen ja hyvää tahtova ihminen, niin kuin useimmat ihmiset yleensäkin.

Ja kiitokset esitän myös kaikille niille saamelaisille ja näkökulmaamme ymmärtäneille ei-saamelaisille, jotka viikonlopun keskusteluun osallistuivat kommentteineen ja tykkäyksineen, olette huippuja ja teoillanne todellakin on väliä!

(Lisäys tekstin julkaisemisen jälkeen: ryhmän ylläpitäjä on ryhmässään julkaissut pahoittelunsa viikonlopun toiminnastaan sekä ryhmän aikaisemmasta tavasta esitellä saamelaisia vanhojen kuvien kautta. Hän kertoo käyneensä (yksityisesti) antoisan keskustelun henkilön kanssa, jota olen tässä tekstissä kutsunut ”erääksi saamelaiseksi” ja tulleensa ajatelleeksi asioita uudelta kantilta sekä ottaneensa ”opiksi” [hänen käyttämänsä sana].

Joten tosiaan, tästä kehkeytyi nyt oikein hieno esimerkki siitä mihin keskustelujen kautta voidaan päästä: parempaan ymmärrykseen siitä mitä on olla toinen. Hienoa toimintaa kaikilta osapuolilta, ja etenkin ryhmän ylläpitäjältä.)

***

Asiallinen kommentointi on Hurinapajassa aina tervetullutta, sen sijaan kaikenlainen möyhkääminen ei. Hurinapaja julistautuukin möyhkäämisvapaaksi alueeksi. Lue lisää kommentoinnin säännöistä.

Hahmo

Hahmo tulee aina ovesta. Jos ovi on kiinni, Se tulee oven läpi. Mutta aina ovesta. Yleensä Hahmo liikkuu ääneti, mutta joskus Sen raskaat, raskaat askeleet voi kuulla. Se tarkoittaa, että kohtaamisesta tulee erityisen synkkä.

Hahmo on musta möhkälemäinen olento, Sen päätä ei meinaa erottaa vartalosta, kuin Sillä ei olisi kaulaa ollenkaan.

Mustaa, Hahmo on mustaa.

Hahmo on äänetön. Paitsi silloin kun Se murisee. Se murisee oikeastaan aika usein. Joskus Hahmo rykäisee nimeni, ja Sen ääni on vääristynyt, matala, uhkaava. Hahmo tietää nimeni.

Se tietää nimeni.

Ja Se tietää aina missä nukun, milloin nukun.

Hahmo tulee aina viereeni ja ojentaa kätensä kohti minua. Tai ei, ei se oikein käsikään ole, jokin… uloke. Mutta kämmen Hahmolla on. Ja sormet.

Ne sormet. Polttavat, karkeat, kipeää tekevät sormet.

Hahmo painaa kämmenensä aina lapaluuni seutuun, oikealle puolelle. Aina oikealle puolelle. Sen polttavat sormet painautuvat ihooni syöpyen kohti sisintäni, syösten pimeyttä. Olen voimaton, pelosta kankea, en pysty taistelemaan vastaan.

Mutta en halua pimeyttä sisääni. En halua.

Herään. Joskus huutaen ääneen, mutta yleensä ääneti huutaen. Aina kauhusta halvaantuneena. Kuulen vielä murinan lähellä korvaani ja tunnen Hahmon kämmenen lapaluuni seudussa, sormet harallaan, edelleen ihoani polttaen. Se ei koskaan haluaisi päästää minua.

Saan kehoni lopulta aina toimimaan, kurotan käteni ja kosketan jotain, mitä tahansa. Silloin Hahmon mahti murtuu ja Se häviää pois. Mutta polttavat sormet ihollani, ne viipyilevät vielä pitkään.

 

 

***

Asiallinen kommentointi on Hurinapajassa aina tervetullutta, sen sijaan kaikenlainen möyhkääminen ei. Hurinapaja julistautuukin möyhkäämisvapaaksi alueeksi. Lue lisää kommentoinnin säännöistä.

Mikä saamelainen, mikä feikkipuku?

Olen tämän viikon seurannut jälleen yhtä ”feikkisaamenpuku”-keskustelua, jonka kimmokkeena toimi SDP:n kansanedustajan, Satu Taavitsaisen, itsestään julkaisema kuva Enontekiön saamenpukua jäljittelevässä asussa. En mene tähän tapaukseen tässä kirjoituksessani sen tarkemmin, vaan kerron tämän keskustelun lomassa ilmenneitä ajatuksiani siitä mitä olen kuullut ja nähnyt tällä viikolla. Taavitsaisen tapaukseen liittyvästä keskustelusta voit lukea esimerkiksi täältä tai täältä, ja englanniksi täältä. Yleisemmin ”feikkipuku-asiaan” voi tutustua esimerkiksi täällä ja täällä ja täällä sekä täällä. Ja suosittelenkin lämpimästi tutustumaan näihin linkkeihin.

Aiemmin en ole osallistunut sosiaalisessa mediassa julkisesti keskusteluihin saamelaisasioista, olen kyllä jakanut omalla Facebook-seinälläni tai Twitterissä joitain linkkejä mutta hyvin harvoin sielläkään olen kommentoinut mitään ”omaa”. Tämä johtuu siitä, että minua pelottaa. Pelottaa osallistua keskusteluun sen takia kun koskaan ei tiedä millainen vastaanotto saamelaisen esittämillä kommenteilla ja ajatuksilla on. On ihan arkipäiväistä, että sosiaalisessa mediassa saamelaisia ja saamelaisten esittämiä ajatuksia ja argumentteja vähätellään, pilkataan ja solvataan tai ne sivuutetaan kokonaan. Myös ihan suoranaista rasismia näkee. Tämän takia minulla ei ole ollut rohkeutta lähteä keskusteluihin mukaan, enkä ole ainut saamelainen tässä veneessä vaikka toki keskuudestamme löytyy myös esimerkillisen rohkeita julkisesti keskustelevia ihmisiä (joille olen suunnattoman kiitollinen!). Tässä reilun viikon sisällä olen kuitenkin ottanut jonkin verran osaa keskusteluun, koska koen tärkeäksi, että mahdollisimman moni saamelainen osallistuu silloin kun saamelaisia koskevista asioista keskustellaan.

Mutta vaikeaa se on. Tästä vaikeudesta ja pelosta kertoo myös se, että olen tähän blogiini kirjoittanut aloituksen saamelaisteemalle jo yli vuosi sitten, pian blogin aloittamisen jälkeen, enkä ole sen jälkeen teemaan kirjoittanut kuin kaksi tekstiä, toinen niistä kertoi saamelaisten kansallispäivästä ja toinen omasta reissustani kotiseudulleni. Molemmat näistä teksteistä ovat aika yleisluontoisia ja ”turvallisia” enkä ole tuonut niissä mitään kovin ihmeellistä esille. Lisäksi tunnistan, että vaikeuteeni kommentoida saamelaisasioita liittyy omat ajoittaiset epävarmuuteni identiteetistäni sekä jonkinlainen pelko siitä, että sanon jotain mikä ei ole ”soveliasta” saamelaisyhteisön silmissä (tämä viimeinen on mielestäni aika järjetön pelko, sillä en oikeasti koe, että saamelaisyhteisö millään lailla yrittäisi tai edes haluaisi rajoittaa jäsentensä sanomisia, tämäkin pelko varmasti liittyy omiin epävarmuuksiini).

Tähän tekstiin haluan nyt tosiaan koota niitä asioita, joihin olen tässä viikon aikana törmännyt ja niitä ajatuksia, mitä itselleni on herännyt. Pyydän huomioimaan, että tämä on oma näkemykseni asioista sen tieto-taidon pohjalta mikä minulla on, enkä missään nimessä halua puhua kaikkien saamelaisten suulla vaikka uskonkin, että monesta esittämästäni asiasta vallitseekin jonkinlainen konsensus saamelaisten keskuudessa. Toivon, että jos joku saamelainen haluaa täydentää tekstiäni tai esittää eriävän näkemyksen tai jos jossain kohti tietoni on täysin väärä, hän käyttää mahdollisuutta kommentointiin.

Seuraavaksi siis kootusti ajatuksiani tältä viikolta.

Saamelaisuus ei ole ”verenperimää” eikä sitä voi geeneistä tai millään mittauksilla todentaa. Taavitsainenhan virheellisesti ja hyvin kyseenalaisesti totesi Twitterissä, että ”saamelaisuus voidaan todeta varmasti vain geeneistä”. Ei, ei voida. Kuten jossain keskustelussa tuotiin esille, ei ole mitään sellaista geeniä, joka löytyisi saamelaiselta mutta ei keneltäkään muulta. Saamelaisuuteen kasvetaan ja siksi esimerkiksi adoptiolapset kasvaessaan kulttuuriin ovat todellakin saamelaisia vaikkahan olisivat mistä päin maailmaa, millaisin geenein ja ulkonäöin tahansa, tästä ei ole epäilystäkään. Saamelainen ei ole yhtä kuin valkoinen ihonväri, tai mikään muukaan ihonväri tai ulkoinen ominaisuus. Saamelaisuuteen kuuluu vahvasti sekä itseidentifikaatio mutta myös ryhmäidentifikaatio.

Vaikka itse koen olevani sekä suomalainen että saamelainen niin kaikki Suomen saamelaiset eivät identifioidu suomalaiseksi, he ovat saamelaisia. Kaikki valkoihoiset saamelaiset eivät identifioidu edes valkoisiksi (opin tämän vasta tällä viikolla enkä tätä osaa selittää tarkemmin, koska itse en ole harjaantunut aiemmin ajattelemaan valkoisuutta muuna kuin ihonvärinä). Suomen passi ei siis automaattisesti tarkoita, että ihminen identifioituu suomalaiseksi. Pointtina siis se, että kenenkään meistä ei pidä olettaa mitään toisen identiteetistä, koskaan.

Saamelaiset ovat kansa, joka on keinotekoisesti kansallisvaltiorajojen vedon myötä jakautunut neljän valtion alueelle. Saamelaisten erilaiset kulttuuripiirit ylittävät nämä kansallisvaltioiden rajat ja siten esimerkiksi Tenon kulttuuripiiriin kuuluvat saamelaiset (kuten minä) ovat niitä samoja saamelaisia olivat kummalla puolella Suomen ja Norjan rajaa tahansa. Ja itse koen, että saamelainen on sama saamelainen ihan noin laajemminkin käsitettynä, koko kansa yhdessä, enkä erottele, että esimerkiksi kolttasaamelainen tai inarinsaamelainen olisi jotenkin ”erillinen” minusta vaikka mm. eri kieli ja vähän erinäköinen pukukin on.

Sitten siihen ”feikkipukugateen”. Saamenpuku on elävää kulttuuria, saamelaisille tärkeä symboli ja kulttuurin monumentti, ja monille niin sanotusti ”toinen iho”. Saamenpuvusta on saamelaiselle luettavissa paljon sellaisia asioita, joita ei-saamelainen ei huomaa; puvusta voi nähdä mm. siviilisäädyn sekä sen alueen, suvun ja perheen mihin puvun kantaja kuuluu. Suomessa saamenpukuja on viisi eri mallia: Utsjoen puku, inarinsaamelainen puku, Vuotson puku, kolttasaamelainen puku ja Enontekiön puku. Feikkipuku yleensä jäljittelee juuri Enontekiön pukua koska se on ”näyttävin”. Se puku, mitä kukin saamelainen käyttää määrittyy sen mukaan, minkä alueen saamelaisia on.

Itse pukua ei voi ostaa mistään kaupasta vaan se tehdään aina mittojen mukaan kantajalleen, usein sukulaisen toimesta. Puvun osia, kuten huiveja, lakkeja ja kenkiä kyllä myydään joissain paikoissa valmiina eikä niiden ostajilta kysellä identiteeteistä, kansallisuuksista tai syntyperästä, niitä voi ostaa kuka tahansa. On kuitenkin hyvä huomata, että jos pukee päälleen jonkin puvun osan, niin saamelaisen oletus on, että toinen on saamelainen. Koruissa ei ole niin tarkkaa ja on ok käyttää niitä vaikka ei olisikaan saamelainen (poislukien ehkä risku eli se koru, jonka saamelaisnainen pukee huivin kanssa, ja jota voi saamelainen käyttää kyllä muutenkin sekä miesten vastaava). Jos ostat jotain saamelaiskäsityötä niin varmistathan, että sillä on Sámi Duodji -merkki, sillä vain se takaa aidon saamelaiskäsityön (merkin voi nähdä esim. Duodji Shopin verkkokaupan sivuilla).

Puku on aito silloin kun sen on saamelainen tehnyt (tai joissain tapauksissa saamelaiseen yhteisöön hyväksytty ja saamelaiset käsityötaidot opetellut, esim. suomalainen puoliso), sen kantaja on saamelainen (tai joissain tapauksissa, saamelaiseen yhteisöön hyväksytty) ja se on saamelaisen tapaoikeuden mukaan puettu. Esimerkiksi, näytti siltä, että Taavitsainen oli kuvassaan huivin solminut solmulla, saamelainen kiinnittää pukuun kuuluvan huivin aina riskulla. Myöskään naisten ja miesten asusteita ja pukuja ei sotketa keskenään, nainen ei käytä miehen asuun kuuluvia osia eikä mies naisen asuun kuuluvia osia (sitä en valitettavasti osaa sanoa, miten sellaisen saamelaisen tulisi pukeutua, joka ei koe olevansa mies eikä nainen ja tämä on varmasti aihe, josta pitäisi enemmän keskustella).

Saamelaiset eivät vaadi, että puvun käyttö kielletään muilta kuin saamelaisilta lain keinoin, vaan että kulttuuria kunnioitetaan. Tällä hetkellä sekä menneisyydessä saamelaisille tärkeitä kulttuurisia symboleita, kuten pukua, on käytetty ja käytetään räikeästi hyväksi esimerkiksi matkailubisneksessä ja viihteessä mm. näiden jäljitelmäpukujen muodossa. Saamelaisuus tuodaan esiin silloin kun sen avulla yritetään saavuttaa jotain hyötyä, esimerkiksi nostaa omaa imagoa tai edistää bisnestään tai Suomi-kuvaa. Ja muuten saamelaisia ei sitten tässä yhteiskunnassa juuri näy, heistä ei tiedetä paljoa eikä suurempaa kiinnostustakaan tunnu löytyvän. Saamelaisista ja saamelaisuudesta kelpaa yhteiskunnalle vain osa ja tuntuu, että saamelaisten oma panos itseään koskeviin asioihin ei ole kovin tervetullutta. Ja tähän liittyy myös poliittiset kiemurat.

Muun muassa näiden seikkojen takia jotkut (monet?) saamelaiset kokenevat, että ”feikkipuvusta” on tärkeää keskustella. Se, että näitä jäljitelmäpukuun sonnustautuneita ihmisiä pulpahtelee vähän väliä pintaan, turhauttaa monia saamelaisia, sillä luulisi, että on jo ihan yleistä tietoa, että kulttuuria loukkaa jäljitelmäpuvut ja se konteksti, missä niitä usein käytetään. Turhauttaa se, että muista asioista ei päästä puhumaan koska tähän ”feikkipukuasiaan” on palattava yhä uudelleen. Ja eniten turhauttaa se, että saamelaisen kokemusta ja näkemystä asiasta ei vain suostuta kuuntelemaan ja uskomaan. On myös huomattava, että saamelaisten kritiikki jäljitelmäpuvuista ei ole henkilökohtainen hyökkäys ketään vastaan eikä kukaan ihminen ole ”feikki”, vaan se liittyy aina laajempaan kontekstiin.

Kyse ei siis ole ”vain” puvusta tai vaatteesta vaan siihen liittyy saamelaisten identiteetti, historian kumina, se miten saamelaisia on kohdeltu valtioiden ja valtaväestön taholta, sekä se mitä tapahtuu tänä päivänä. Saamelaiskäräjät ovat luoneet ohjeistuksen saamelaisuuden ja saamelaiskulttuurin esittämisen periaatteista ja se löytyy täältä.

Lähde: Suohpanterror (http://suohpanterror.com/?page_id=558) Tosin tässä kohtaa on sanottava, että vähän harmittaa, että kuvassa on juuri Tanja Poutiainen, sillä hän muistaakseni esitti pahoittelunsa tapauksen jälkeen.

Sitten vielä erääseen kummallisuuteen, johon olen törmännyt aiemmin ja myös nyt tällä viikolla. Karjalaisten tai muiden Suomessa elävien vähemmistöjen ahdinko ei ole saamelaisten syytä. Olen kuullut saamelaisten syyttelyä siitä, että saamelaisilla on mm. alkuperäiskansan status, Saamelaiskäräjät ja esim. Yle Sápmi. On syytetty siitä, että saamelaiset ”vouhkaavat” vain puvusta vaikka esimerkiksi karjalaisten kohtelu ja tilanne on ”vielä huonompi”.

Saamelaiset ovat taistelulla asemansa saavuttaneet ja mm. pukukeskustelun kautta jatkavat taisteluaan oikeuksiensa ja olemassaolonsa puolesta. Ulkopuolinen ei voi määrittää sitä, mitkä asiat ovat tärkeitä saamelaisten näkökulmasta ja mistä saa tai ei saa puhua, koska ”on suurempiakin ongelmia”. Vastakkainasettelu ei ole reilua eikä sillä saavuteta mitään. Itse symppaan kovasti muita vähemmistöjä ja mielestäni vähemmistöjen kannattaa tukea toinen toisiaan (ja uskon, että tämän ajatuksen jakaa moni muukin saamelainen). En saamelaisena kuitenkaan ota vastuuta siitä, mitä valtaväestön tai valtion toimesta muille vähemmistöille on tehty/tehdään enkä hyväksy sitä, että saamelaisia ja saamelaisten kokemusta vähätellään sen takia mikä muiden vähemmistöjen tilanne on. Ihmisenä, Suomen kansalaisena, olen kuitenkin vastuussa siitä, että pyrin omalla toiminnallani siihen, että muidenkin vähemmistöjen tilanne paranee ja että heitä kohdellaan tässä yhteiskunnassa samanarvoisesti ja autetaan kehittämään ja ylläpitämään omaa kulttuuriaan.

Ja ihan lopuksi, vaikka saamelaisyhteisö on tiivis niin kaikki saamelaiset ovat kuitenkin myös yksilöitä, joten on suotavaa, ettei tehdä kaikista saamelaisista oletuksia sen pohjalta mitä joku toinen saamelainen sanoo tai mikä on kulttuurinen ”normi”. Itse esimerkiksi olen vegaani saamelainen ja siten jotkin ajatukseni voivat poiketa hyvinkin paljon joistain toisista saamelaisista (en kuitenkaan väitä olevani ”täydellinen” vegaani sillä esimerkiksi pukuni ja pukuni osat ovat perinteisiä ja joihinkin niihin sisältyy eläimistä otettuja osia, nahkaa ja villaa, koska en osaa ratkaista tätä ristiriitaa perinteisen puvunvalmistuksen ja vegaaniuden välillä).

Saamelaisista ja saamelaisten historiasta löytyy paljon kirjoja ja nettilähteitä, joten saamelaisasioihin tutustuminen ei-saamelaisellekin on suhteellisen helppoa jos sen haluaa tehdä. Aloittaa voi vaikka linkki- ja kirjavinkkilistastani, joka löytyy jo aiemmin mainitsemani saamelaisteeman aloitustekstin lopusta.

***

Asiallinen kommentointi on Hurinapajassa aina tervetullutta, sen sijaan kaikenlainen möyhkääminen ei. Hurinapaja julistautuukin möyhkäämisvapaaksi alueeksi. Lue lisää kommentoinnin säännöistä.