Lasagne

Vihdoin onnistuin tekemään lasagnea, josta en osannut sanoa mitään huonoa. Iso jee! Alunperin lähdin lasagneani tekemään Vegaanin keittokirjan ohjeella, jota olen sitten muokkaillut itselle sopivaksi.

Lasagne

Lasagne

Tomaattikastiketta varten tarvitset:

  • 3 valkosipulinkynttä
  • 10 aurinkokuivattua tomaattia
  • 1-2 porkkanaa
  • 2 dl soijarouhetta + vajaa 2 dl vettä
  • 500 g tomaattimurskaa
  • 2-3 dl vettä
  • 1-2 rkl tomaattipyreetä
  • 1 Fond ”du chef” Vegetable -kasvisfondia (tai kasvisliemikuutio)
  • 1 tl kuivattua oreganoa
  • 1 tl kuivattua basilikaa
  • 0,75 tl mustapippuria
  • öljyä kuullottamiseen

Valkokastiketta varten tarvitset:

  • 100 g margariinia
  • 1 dl vehnäjauhoja
  • 6 dl kauramaitoa
  • 4 dl kaurakermaa (voit käyttää myös kauramaitoa kaurakerman tilalla, mutta kokeilujeni jälkeen olen päätynyt siihen, että täyteläisin tulee tällä kaurakermamäärällä)
  • 0,35 tl valkopippuria
  • 0,75 tl muskottipähkinää
  • 1,5 dl oluthiiva-/ravintohiivahiutaleita
  • Lisäksi tarvitset lasagnelevyjä

Tee näin:

  1. Laita soijarouhe kulhoon ja kaada päälle vajaa 2 dl vettä. Anna imeytyä.
  2. Pilko valkosipulit ja aurinkokuivatut tomaatit, raasta porkkana(t).
  3. Laita kattilan pohjalle öljyä ja kuullota valkosipuleita hetki. Lisää soijarouhe ja kääntele sekaisin valkosipulin kanssa, paistella voi hetken, ei ole niin nuukaa.
  4. Lisää joukkoon tomaattimurska, vesi, tomaattipyree, kasvisfondi/liemikuutio ja mausteet. Sekoita tasaiseksi ja lisää vielä aurinkokuivatut tomaatit ja porkkanaraaste. Sekoita vielä.
  5. Anna kastikkeen kiehua hiljalleen n. 20 minuuttia. Ei haittaa vaikka menisi vähän pidempäänkin jos vain pidät huolen siitä, että vettä on kattilassa tarpeeksi.
  6. Valkokastiketta varten sulata margariini isossa kasarissa ja lisää sitten vehnäjauhot erissä koko ajan tarmokkaasti sekoittaen.
  7. Yhdistä kauramaito ja kaurakerma ja lisää ne sitten margariini-jauhoseokseen hiljalleen, hitaasti ja kamalan nätisti samalla edelleen tarmokkaasti sekoittaen, jotta paakut ei pääse syntymään.
  8. Kun edellinen vaihe on suoritettu mallikkaasti ja kastike pulpahtanut, lisää kastikkeeseen valkopippuri, muskottipähkinä ja oluthiiva-/ravintohiivahiutaleet ja sekoita tasaiseksi. Keittele samalla sekoitellen kunnes kastike on mukavasti paksuuntunut.
  9. Ota iso uunivuoka ja laita sen pohjalle ensin valkokastiketta, sitten lasagnelevyjä. Seuraavaksi kolme kerrosta seuraavanlaisesti: tomaattikastiketta, valkokastiketta ja lasagnelevyjä. Levitä viimeiseksi vielä lasagnelevyjen päälle loput valkokastikkeesta.
  10. Paista uunissa 200 asteessa ensin 35 minuuttia, käännä uuni pois päältä ja jatka paistamista vielä 10 minuuttia. Ota lasagne uunista ja anna vetäytyä parikymmentä minuuttia.

 

 

 

Piparisuupalat

Näin Instagramissa kuvan pipareista tuorejuustolla ja lakkahillolla ja ajattelin, että kuinka hyvä idea cocktailpalaksi! Laitoin omiin pikkujouluihin tarjolle näitä piparisuupaloja ja olivat pidettyjä, itsekin tykästyin kovasti. Tämä blogaus ihan vain ideaksi niille, joille ei ole ennen tullut mieleen tarjoilla pipareita näin (kuuluin itse tähän porukkaan vielä muutama päivä sitten).

Tarvitset:

  • n. 20 kpl pieniä pipareita, halkaisija n. 5 cm (esim. tällä ohjeella)
  • 1 prk Oatly påMackan maustamatonta kaurapohjaista tuorejuustoa
  • lakkahilloa

Tee näin:

  1. Laita pieni nokare tuorejuustoa piparille ja sen päälle lakkahilloa.
  2. Suuntaa kohti ääntä.
  3. Toista.
Piparisuupalat

Piparisuupalat

Masennuksella kohti joulua

Helmikuussa se alkoi ja elo-syyskuun muutamaa helpottavaa viikkoa lukuunottamatta se on jatkunut näihin päiviin asti, masennus. Olin jo melkein unohtanut miltä pitkäkestoinen masennus tuntuu, niin kauan edellisestä oli.

Masennus on sitä, että väsyttää lähes koko ajan mutta silti ei välttämättä saa unta. Masennus on sitä, että mikään ei kiinnosta ja vaikka kiinnostaisikin niin mitään ei jaksa. Masennus on sitä, että ahdistaa ja on vaikea lähteä kotoa minnekään. Masennus on sitä, että tuntuu ettei jaksa olla ihmisten kanssa vaikka todellisuudessa tarvitsee seuraa. Masennus on sitä, että ajatukset kiertää samaa synkkää kehää eikä toivoa paremmasta ole näkyvissä. Masennus on pimeää, kylmää ja hellittämätöntä.

Tänä jouluna en tee suursiivouksia, jos niitä pienempiäkään, enkä kokeile mitään uutta joulureseptirintamalla. Piparkakkuja, karjalanpiirakoita ja laatikoita en tee vaan ostan ne valmiina. Sukulaisia en tapaa enkä joulurientoihin osallistu jos tuntuu etten jaksa. Suklaata syön ehkä tavallista enemmän. Ja tämä kaikki on ihan ok.

Tänä jouluna keskityn niihin hyvän olon ja lämmön tunteisiin, joita joulu tuo tullessaan ja yritän pitää niistä kiinni kynsin hampain. Taistelen masennuksen alhaisinta alhoa vastaan kaikin voimin kuunnellen joululauluja, tuoksutellen joulun tuoksuja ja katsellen kaunista joulukuustani maailman mahtavin kumppani rinnallani.

Erikoista kyllä, vaikka perusvireeni on synkkä ja alakuloinen niin siitä huolimatta joulumieli saapui sydämeeni muutama päivä sitten. Outo mutta onnellinen sattumus, jonka otan kiitollisena vastaan. Masentuneellehan joulu voi olla hyvinkin raskasta aikaa jos ei jaksa panostaa joulun tekemiseen eikä joulumieltä kuulu ei näy. Minun joulumieleni ei onneksi tänä vuonna tunnu olevan kiinni tekemisestä vaan vain olemisesta jouluisessa mielentilassa, ja sehän sopii.

Tänä jouluna minulla on vain yksi lahjatoive ja se on se, että masennus olisi kärsitty pian pois ja mörkö poistuisi elämästäni. Niin, ja maailmanrauhaa toivon. Aina tietenkin maailmanrauhaa.

Hyvää joulun odotusta kaikille, toivon paljon lämpöä, toivoa ja rakkautta sydämiinne!

P.S. Hurinapajan viime vuoden joulureseptit löytyy tästä. Tänä vuonna samanlaista blogausta ei ole odotettavissa.

Joulukuusi

***

Asiallinen kommentointi on Hurinapajassa aina tervetullutta, sen sijaan kaikenlainen möyhkääminen ei. Hurinapaja julistautuukin möyhkäämisvapaaksi alueeksi. Lue lisää kommentoinnin säännöistä.

Tiikerihkö kakku

On tehnyt tätä kakkua mieli monta viikkoa ja tänään leipasin sen lopulta. Pääsin myös jälleen käyttämään ”juanin” muutama kuukausi sitten kirpparilta bongaamaa Hackmanin hienoa kakkuvuokaa. Ja kakkuhan on tiikerihkö sen tähden, että en osaa tehdä niitä tiikeriraitoja. Mallia kakkuun taisin aikoinaan ottaa Kamomillan Konditoriasta.

Tiikerihkö kakku

Tiikerihkö kakku

Tarvitset:

  • 175 g margariinia (tummansininen Keiju)
  • 1,5 dl sokeria
  • 1 dl maustamatonta soijajugurttia tai omenasosetta
  • 2,75 dl vehnäjauhoja
  • 2 tl vaniljasokeria
  • 1,5 tl leivinjauhetta
  • 2 rkl kaakaojauhetta
  • 1 rkl vettä
  • margariinia ja korppujauhoja kakkuvuokaan

Tee näin:

  1. Rasvaa ja korppujauhota 1,2 l vetoinen kakkuvuoka.
  2. Vaahdota huoneenlämpöinen margariini ja sokeri sähkövatkaimella.
  3. Lisää soijajugurtti/omenasose rasvaseokseen. Sekoita.
  4. Lisää vaniljasokeri ja leivinjauhe vehnäjauhojen joukkoon ja sekoita sitten jauhoseos rasvaseoksen joukkoon nopeasti isolla puuhaarukalla tai muulla vastaavalla.
  5. Ota puolet taikinasta toiseen astiaan ja sekoita sen joukkoon kaakaojauhe ja vesi.
  6. Levitä kakkuvuokaan ensin vaalea taikina lusikkaa apuna käyttäen ja sitten sen päälle tumma taikina.
  7. Paista kakkua uunissa 175 asteessa n. 50 minuuttia tai kunnes kokeilutikkuun ei tartu enää taikinaa. Peitä kakku heti alussa leivinpaperilla, jotta se ei pala.
  8. Kumoa kakku hieman jäähtyneenä.

Yhdistetty kohteeseen maailma

Koen usein irrallisuuden tunnetta enkä saa yhteyttä toisiin ihmisiin ja ympäröivään maailmaan, olen yksin ajatuksineni. En tiedä mistä se johtuu. Ehkä en vain osaa olla niin kuin pitäisi, jotta sen yhteyden saisi luotua, ehkä asiaan vaikuttaa sairauteni tuoma oireilu, ehkä lapsuudesta saakka kokemani yksinäisyys. En tiedä. Mutta tiedän mikä helpottaa: luonto.

Puuhalaus

Puuhalaus

Kosketus luontoon auttaa löytämään yhteyden maailmaan, edes hetkeksi kerrallaan. Jo pelkkä samoilu metsässä tai hiljentyminen veden äärellä auttaa, mutta erityisen tehokasta on ihan konkreettinen koskettaminen. Itselläni yhteys syntyy koskettamalla erityisesti puita, kalliota tai vettä. On jotain kovin lohduttavaa ja maadoittavaa kosketella luontoa, kuunnella sen ikiaikaista vaimeaa hurinaa ja ymmärtää olevansa osa sitä. Minulla on paikka, minulla on paikka.

En ole päässyt kokemaan luonnon ihmettä tarpeeksi usein tänä vuonna sillä masennus on mustannut mieleni ja tehnyt kehoni väsyneeksi ja haluttomaksi. Harvassa on olleet ne kerrat kun olen koskettanut luontoa, kun olen tuntenut paikkani. Viime lauantai oli kuitenkin erilainen, silloin menin metsään ihan tositarkoituksella. Enkä joutunut pettymään, sillä puut olivat vastaanottavaisia ja vesi jutteli minulle tärkeitä asioitaan. Kävipä pari pikkulintuakin kädelläni tepsuttelemassa pienen pienillä jaloillaan, mikä oli vallan ihastuttava elämys ja uudenlainen kosketusaistimus. Oli kerrassaan järisyttävää kokea pienen olennon luottamus isompaan.

Paistattelin luonnon suopeudessa ja lämmössä ja tunsin kuinka mustaan mieleeni tulvahteli hieman valoa. Halaillessani puita ja ihmetellessäni rohkeita pikkulintuja tunsin yhteyden maailmaan ja olin juuri siellä missä ja millaisena minun pitikin olla. Pois oli masennus ja ahdistus, tilalla oli ilo ja rauha. Ja vaikka tiedän, että se ilo ja rauha ei kestä kuin hetken, niin tieto siitä millä sen pystyn kokemaan uudestaan, helpottaa suunnattomasti. Ei tarvitse kuin mennä metsään aistit auki.

Pikkulintu ja minä

Pikkulintu ja minä

***

Asiallinen kommentointi on Hurinapajassa aina tervetullutta, sen sijaan kaikenlainen möyhkääminen ei. Hurinapaja julistautuukin möyhkäämisvapaaksi alueeksi. Lue lisää kommentoinnin säännöistä.